Kehäauran aihiot ovat luonnon aarteita: auran 90 asteen kulman tekevä karapuu on kuusen juurikoukku. "Kurkipuu puolestaan on luonnonväärä koivu halkopinosta", Jussi Försti kertoo. Kuva: Johannes Tervo
Puinen kehäaura testissä, kun historiasarjaa kuvattiin Evijärvellä – sukellus muutaman sukupolven takaisiin oloihin on kiehtovaa mutta myös hieman surullista
Talonpoikain elämää -sarja esittelee tapoja, joiden avulla ihmiset selvisivät erämaan keskellä pitkälti omavaraisina.
Kehäaura puri tehokkaasti peltoa, josta oli korjattu pellava. Tällä pellolla ei ollut pitkää sänkeä. Jussi Försti kyntää, Jarmo Korkeaniemi ohjastaa Hotleria. Kuva: Severi Peura”Pidä Jussi hartiat rentoina. Tämä ei ole voimalaji.”
Hevoskyntökisojen moninkertainen mestari Mikko Uusimäki huikkaa ohjeensa Jussi Förstille, joka hakee oikeaa otetta auran kurjen kädensijasta.
Sitten mennään!
Viisivuotias Hotleri-ori lähtee liikkeelle ja Förstin pitelemä aura pureutuu peltoon. Hotleria ohjastaa Jarmo Korkeaniemi.
Försti, Korkeaniemi, Uusimäki ja Hotleri muokkaavat evijärveläistä peltoa vanhaan malliin. Tarkoitus on saada selville, millaisen vaon puinen kehäaura tekee.
Toinenkin puuaura on testattavana, Alavieskasta tuotu välttiaura.
Lisäksi maata käännetään rauta-auralla, Fiskarsin tuotteella ikää on runsaat sata vuotta.
Mikko Uusimäki kyntää kehäauralla, jota vetää Jarmo Korkeaniemen ohjastama Hotleri. Severi Peura kuvaa dokumenttia varten. Kuva: Johannes TervoMiesten ja hevosen työ kirpeänä syyspäivänä päätyy osaksi Talonpoikain elämää -dokumenttisarjaa. Severi Peura kuvaa tekemiset.
”Sarjassa esitellään tapoja, joiden avulla ihmiset selvisivät erämaan keskellä pitkälti omavaraisina”, Försti kertoo.
Kehäauraa voi kuvata tasaisesti kulkevaksi kuokaksi, joka on maahan nähden 45 asteen kulmassa. Auraa voi kevyesti ohjailla vasemmalle ja oikealle. Kivien ohi se luovii helposti. Kuva: Johannes TervoErityisesti Etelä-Pohjanmaan Järviseudun talonpoikaiseen historiaan pureutuvat dokumentit esittelevät muutakin kuin kyntöä.
Sarjan isoin tuotanto keskittyy alueen ensimmäisiin talonpoikiin. Perinteinen metsätyö saa oman kokonaisuutensa, samoin pellavan matka pellolta kankaaksi.
”Parin jakson aiheet pidän vielä salassa”, sanoo Försti, joka käsikirjoittaa ja ohjaa dokumentit. Ja kyntää. Sekä rakentaa, esimerkiksi kehäauran.
Kälviäläinen Mikko Uusimäki on kilpaillut menestyksekkäästi hevoskynnön mestaruuskisoissa. Uusin mestaruus on parin viikon takaa SM-kilpailusta, joka järjestettiin Vuojoen kartanon mailla Eurajoella. Kuva: Johannes Tervo"Kyntökokeilun ohella dokumentti esittelee, kuinka puuesineitä saa aikaan ilman sahaa ja sähkövehkeitä kirveellä, höylällä, taltalla, poralla ja puukolla. Näitä taitajia vaan ei tahdo enää olla, joten pitää yrittää tehdä itse."
Auran aihiot ovat aarteita luonnosta: auran 90 asteen kulman tekevä karapuu on kuusen juurikoukku.
”Kurkipuu puolestaan on luonnonväärä koivu halkopinosta."
Jarmo Korkeaniemi ja Mikko Uusimäki silmäilevät alavieskalaista välttiauraa, joka oli mukana, kun Evijärvellä muokattiin peltoa vanhaan tapaan. Kuva: Johannes TervoKehäauraa on Suomessa käytetty 1400-luvulta lähtien. Sitä ennen maata muokattiin kuokilla ja koukuilla, kaariauroilla ja hankoauralla eli sahralla.
”Mikko Uusimäen ja Jarmo Korkeaniemen kanssa päädyimme arvioon, että kehäauran tehokkuus on korkeintaan kolmasosa hevosvetoisen, rautaisen kääntösiipiauran tehokkuudesta”, Försti sanoo.
Pelto kääntyy Fiskarsin valmistamalla rauta-auralla. Työssä ovat Hotleri, Jussi Försti ja Jarmo Korkeaniemi. Kuva: Johannes TervoKehäaura oli kuitenkin iso harppaus aikoinaan. Se oli kymmeniä kertoja tehokkaampi kuin kuokka.
Kehäaura ja sen edeltäjät tekevät peltoon vain vaon. Ne eivät käännä maata. Niinpä sama ala oli kynnettävä pitkittäin ja poikittain.
Tästä säädetään Fiskarsin auran kyntöleveyttä. Kuva: Johannes TervoArkeologisissa kaivauksissa muinaispelloista on löytynyt selviä merkkejä ristikkäisestä kynnöstä. Ensin pelto mentiin kokonaan läpi esimerkiksi etelä-pohjoissuunnassa ja sen jälkeen itä-länsisuuntaisesti.
”Hehtaarin kyntäminen rauta-auralla vaatii mieheltä ja hevoselta noin 30 kilometrin matkan – kehäauran kanssa kulkemista tulee vähintään tuplasti.”
Pitkä sänki ei ollut paras alusta kehäauralle, jolla Mikko Uusimäki kyntää. Jarmo Korkeaniemi ohjastaa. Kehäauran kulta-aikoina vilja leikattiin sirpillä eikä sänkeä juurikaan jätetty, Jussi Försti kertoo. Kuva: Johannes Tervo”Minua kiinnostaa kokeilla ja testata, kuinka entisaikojen työvälineitä käytetään ja kuinka ne toimivat”, Försti sanoo.
Hänestä on kiehtovaa tutustua taitoihin, jotka esi-isämme hallitsivat ja joiden avulla he pärjäsivät kovissa olosuhteissa.
”Ei ollut supermarketteja eikä rautakauppoja. He tekivät itse lähes kaiken tarvitsemansa.”
Vanhat työtavat tallentuvat dokumentiksi. Severi Peura kuvaa, Jussi Försti kertoo. Taustalla työskentelevät Jarmo Korkeaniemi, Mikko Uusimäki ja Hotleri. Kuva: Johannes TervoSukellus muutaman sukupolven takaisiin oloihin on kiehtovaa mutta myös hieman surullista.
”On surullista nähdä, kuinka hieno osaaminen on niin nopeasti ja arvostuksetta katoamassa.”
Seuraa hanketta Instagramissa ja hankkeen kotisivuilla.
- Osaston luetuimmat
