Hieman syyllisenoloinen kyyttö palasi pääsaarelle karkumatkaltaan. Kuva: Mervi Honkatukia
Video: Katso kuinka lapinlehmät uitetaan laitumelle Tornionjoen saareen – entä uskaltavatko ne palata karkumatkaltaan virran yli?
Uhanalaisen lapinlehmän kantaa on saatu elvytettyä. Sujuvasti pohjoisen luonnossa liikkuvaa sorjaa lehmää käytetään maisemanhoidossa Tornionjoen saaressa.
Lapinlehmät Lellikki ja Valkku uivat urhoollisesti Tornionjoen yli kohti Pelttarinsaaren kesälaidunta. Ilmari Majuri ja Riitta Niiranen pystyvät kävelemään virrassa, mutta lehmät joutuivat uimaan. Kuva: Mervi HonkatukiaTornionjoella nähtiin viikonloppuna kohtalaisen harvinainen näky, kun lapinlehmiä uitettiin virran yli Pelttarinsaareen. Lapinlehmiä on enää jäljellä vajaat 900 yksilöä. Harva niistäkään enää ui kesäksi saareen laiduntamaan, kuten Torniossa.
Ja kun lapinlehmä on kyseessä, siihen liittyy omistajan mukaan usein erilaista show’ta – niin myös tällä kertaa.
”Vaikka saaressa laiduntavalla tusinapäisellä kyyttökarjalla on oma johtajalehmä, niin lapinlehmä Lellikki otti ohjat heti omiin käsiinsä. Se muisti viime kesältä ison hietikon, jolla on kiva makoilla, kun siellä ei ole itikoita. Se suunnisti suoraan sinne ja sai muutaman nuoren lehmän mukaansa”, karjankasvattaja Ilmari Majuri kertoo.
Hietikko on Pelttarin viereisessä pienessä saaressa, jonne oli viime loppukesästä helppo mennä lähes kuivin jaloin, mutta tähän aikaan vuodesta siinä on vuolas virta.
”Lellikki on sellainen vaeltajasieluinen harhaanjohtaja”, Majuri naureskelee. ”Lapinlehmät ovat yleensäkin aktiivisia ja järjestävät ylimääräisiä ohjelmanumeroita.”
Vaikka uinti omalle pikkusaarelle meni vauhdilla, karkulaiset eivät enää uskaltaneet palata takaisin omin päin.
”Yöllä kun oltiin tulilla monta tuntia, niin totesin että kai ne on mentävä sieltä hakemaan. Kun menin rannalle kutsumaan Lellikkiä, se uskalsi uida takaisin ja nuoremmat tulivat perässä”, Majuri kuvailee.
Ilmari Majurilla on viisi lapinlehmää, joita hän kasvattaa kolmikymmenpäisen itäsuomalaisperäisen kyyttökarjan ohessa. Lapinlehmät ovat hänen mukaansa kyyttöjen tavoin ”kotonaan” ympäristönhoidossa, jota ne Pelttarinsaarellakin tekevät.
Lapinlehmät eli toiselta nimeltään pohjoissuomenkarja on sopeutunut Suomen karuihin oloihin. Se selviää hyvin vaatimattomissa oloissa ja tulee toimeen metsälaitumella. Sen pieni koko ja sorkat soveltuvat Lapin maastossa kulkemiseen. Valkoinen väri suojaa mäkäriltä.
Lapinlehmä on uhanalainen rotu, jonka säilymistä tuetaan. Pelson vankilan maatila Vaalassa toimii rodun elävänä geenipankkina. Ensimmäiset eläimet tuotiin sinne helmikuussa 1985, ja tilalla on nyt noin 120 lapinlehmää.
Sodat ja niitä seurannut rehunpuute kutistivat pohjoissuomenkarjaa. Myöhemmin myös runsastuottoisemmat ayrshire ja länsisuomenkarja alkoivat syrjäyttää sitä.
Lapinlehmä on mukana yhteispohjoismaisessa hankkeessa, jolla tuetaan alkuperäisten karjarotujen säilymistä ja niihin liittyvää kulttuuriperintöä.
"Tavoitteenamme on, että lapinlehmä elää ja näkyy perinteisessä maisemassaan. Lapinlehmä on ollut tärkeä tekijä mahdollistamassa ihmiselämää karuimmissa pohjoisissa oloissa”, pohjoismaisen geenivarakeskus NordGenin kotieläinsektorin johtaja Mervi Honkatukia kertoo.
”Karjan uitto saareen laiduntamaan on sekin vanhaa karjanpitoperinnettä, jota eri puolilla Suomea harjoitettiin”, hän muistuttaa.
Lue myös
- Osaston luetuimmat
