Timo Rautiainen keikkailee keväällä ahkerasti eri puolilla Suomea ja erilaisilla kokoonpanoilla. Kuva: Petteri Kivimäki
60-vuotiaana hevimiehestä kuoriutui sähköpyöräilevä kansanmuusikko, joka puolustaa yhä luontoa
Trio Niskalaukauksen keulamies Timo Rautiainen kiertää keväällä kylillä esittämässä kansanlauluja. Raskaamman musiikin kautta hän varoittaa kaivosteollisuutta tuhoamasta ympäristöä.Tilaajalle
Etelä-Savosta kotoisin oleva Timo Rautiainen asuu Jyväskylässä. Lapsena hän vakuutteli Irwinin innoittamana ryhtyvänsä iskelmälaulajaksi tai työttömäksi. Töitä on piisannut niin erityisopettajana kuin muusikkonakin. Kuva: Petteri KivimäkiHevimies ja laulava erityisopettaja. Sellaiseksi muusikko Timo Rautiainen mielletään, vaikka hän yrittääkin pyristellä kahleistaan eroon.
Siitä huolimatta, että muusikko pukeutuu yhä mielellään mustiin ja keikkailee Trio Niskalaukauksen kanssa, häntä näkee yhä useammin myös valkoisessa kauluspaidassa ja liiveissä laulamassa kansanmusiikkia ja soittamassa mandoliinia. Tai vapaa-ajallaan polkemassa sähköpyörällä Prismaan.
”En koe olleeni enää vuosiin rock”, tammikuussa 60 vuotta täyttänyt Rautiainen naurahtaa ja jää pohtimaan vanhenemista.
”Vääjäämättä sitä katsoo jo taaksepäin ja yrittää suhteuttaa, paljonko aikaa on vielä edessä. Jos haaveita on, niitä tarttee pikkuhiljaa alkaa tekemään. Lohtuna on, ettei ikääntymistä pääse kukaan karkuun.”
Toteuttamattomia haaveita Rautiaiselle ei kuitenkaan juolahda mieleen.
”Olen onnellisessa asemassa, kun mitään ei ole jäänyt tekemättä tai hampaan koloon.”
Virtaa ja motivaatiota riittää yhä musisointiin.
Maaliskuun puolivälissä Rautiainen aloitti kiertueen, joka haukkaa viikonloput toukokuun loppuun saakka. Kesän artisti vetää happea ja syyskuun alusta alkavat soolokeikat.
Huhtikuun alkupuolelle saakka Rautiainen keikkailee duona näyttelijä, muusikko Jussi Lammen kanssa, joka soitti rumpuja Rautiaisen kolmella soololevyllä. Keikoilla kaksikko esittää suosikkikappaleitaan, kuten käännösiskelmää 1960–70-luvuilta, kansanlauluja sekä Rautiaisen biisejä.
Luvassa on myös tarinankerrontaa. Jääpä kaksikko joskus keikan päätteeksi laulamaan karaokeakin yleisön kanssa.
”Jussi vetää aina Mombasan ja minä 60-70-lukujen käännösbiisejä, kuten Tapani Kansan Kuljen taas kotiinpäin.”
Rautiaisen soolotuotanto poikkeaa Trio Niskalaukauksen raskaasta annista sillä, että jokunen duurisointukin on eksynyt mukaan.
Huhtikuussa kotimaan koluamista Rautiaisen kanssa jatkaa Trio Niskalaukaus.
”Akustisena kappaleiden tekstit ja sävelpuoli nousevat eri tavalla pintaan.”
Rautiaisen mukaan hänelle ei ole mikään häpeä soittaa pienelle yleisölle.
”Jussin kanssa lähdemme vaikka puhelinkoppiin, jos on kiinteä liksa.”
Baarissa soitettu keikka on intiimi kokemus verrattuna isoon festivaalikeikkaan. Kuulijat on pidettävä mukana menossa, varsinkin jos keikalle ei ole pääsymaksua. Soiton päätyttyä artistit joutuvat joskus toimimaan mielenterveyshoitajina.
Suurimman suosion päivistä kuulijakunta on harventunut ja ikääntynyt.
”Niskalaukaus oli suosittu ja porukka kävi keikoilla, kun en osannut laulaa ja nyt on tilanne päinvastoin”, Rautiainen vitsailee vanhana savolaisena.
Muusikko jaksaa laulaa lurautella myös omaksi ilokseen. Kun vaimo lähtee töihin marraskuun räntäsateisena maanantaiaamuna, Rautiainen avaa karaokelaitteet ja päästää ilmoille muutaman Unto Monosen tangon.
1970-luvun alussa Rautiainen tarttui kitaraan Albert Järvisen innoittamana ja soitteli kylän rokkibändissä. Lukioaikana muodostui raskasta rokkia soittava Lyijykomppania.
Ammatiksi valikoitui erityisopettaja ja lopulta nuorten ehkäisevän huumetyön yhdistys YAD. Kolmisenkymmentä vuotta sitten Rautiaiset pitivät myös perhekotia. Pikkuhiljaa palo alaan hiipui ja vuonna 2001 Rautainen alkoi keskittyä puhtaasti musiikin tekemiseen.
”Äiti varoitti ja vaimo yllytti”, muusikko naurahtaa.
Vuonna 2004 Trio Niskalaukaus ajettiin kyllästymisen vuoksi telakalle.
Rautiainen osti mandoliinin ja teki sen avulla useita biisejä, vaikkei mandoliini välttämättä lopputuloksessa kuulukaan.
Vuosi sitten tammikuussa syntyi Rautiaisen ensimmäinen kansanmusiikkialbumi alan taiturin Ville Ojasen kanssa.
Innostus kansanmusiikkiin sai alkusysäyksensa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla. Myös Folk-risteilyllä Rautiainen oli kuin ällikällä lyöty.
”Innostuin meiningistä kovasti. Ne olivat heimotapaamisia kuin Tuska-festivaalit, mutta ikähaitari oli vielä laajempi. Lavan takana kansallispukuja vetivät ylleen niin 15-vuotiaat lökäpöksyt kuin 80-vuotiaatkin.”
Viisikymmentä täytettyään Rautiainen opiskeli Kaustisella lukuvuoden verran kansanmusiikkia. Hänen mielensä halajaa Kaustiselle esiintymään jälleen ensi kesänä.
”Pidän itseäni kansanmusiikin harrastajana. Kansanmuusikoksi ei vain ilmoittauduta, vaan se vaatii perinteeseen kasvamisen ja siinä elämisen.”
Rautiaisen mielestä on mahtavaa, että kansanmusiikkia voi opiskella yliopistossakin. Kunhan keikkatarjontaa olisi enemmän, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus innostua siitä.
Vaikka Rautiainen aikanaan uhosi, ettei Trio Niskalaukaus palaa koskaan takaisin, 13 vuoden tauon jälkeen kiinnosti jo tehdä vanhalla kokoonpanolla uutta musiikkia.
”Meillä on ollut nyt hirmu hauskaa keskenämme, kun olemme vanhempia ja perheellisiä, eikä tämä ole kenellekään elämän tärkein asia.”
Trio Niskalaukauksen nimi mainittiin Rumbassa ensimmäisen kerran vuonna 1995. Vasta ensimmäisen levyn painoon menon jälkeen tapahtuivat Helsingin poliisisurmat ja kouluampumiset. Nykyään Rautiainen ei ehkä valitsisi samaa nimeä. Hän ei myöskään arvannut, että ”lopunaikojen tanssiorkesterista” tulisi pitkäikäinen.
Raskas poljento sekä maailmanlopun sanoitukset purivat kuitenkin joukkoihin. Aluksi keikkayleisöön hakeutui myös ääriainesta seisomaan käsi ojossa, mutta pian he ymmärsivät Rautiaisen olevan ”suvakki”.
”Se jengi hävisi, kun olin puhujana rasisiminvastaisessa konsertissa Joensuussa.”
Luontokadosta ja ilmastonmuutoksesta Rautiainen on huolissaan. Muusikon mielestä keskivertoa vauraampien suomalaisten rooli on kehittää innovaatioita ja toimia mallimaana isoille saastuttajavaltioille esimerkiksi jätehuollossa ja päästöjen vähentämisessä.
Uudehkossa Hannukainen-kappaleessa maaäiti varoittaa ihmistä kaivelemasta Pakasaivo-järven ympäristössä lähellä Äkäslompoloa, jossa muusikolla on mökki.
”Maaäiti kerran kostaa meille kaiken sen. Tuhon, riiston, itsekkyyden, ahneuden. Silloin päältä maan katoaa pois ihminen”, Rautiainen laulaa.
Hän ymmärtää kaivannaisten tarpeellisuuden, mutta pitäisi punnita tarkasti, missä kaikkialla kannattaa tuhota uniikkia luontoa ja kalavesiä 20 vuoden kaivamisen tähden.
Yksi henkilökohtaisimmista kappaleista lienee Isä ei jätä, jonka Rautiainen on kirjoittanut nuorimmalle pojalleen, joka on erityislapsi.
Yhteiskunnallisista kysymyksistä Rautiaisen sydäntä lähellä on heikko-osaisten ja nuorten tukeminen.
”Oirehtiva nuori ei tarvitse välttämättä kuin yhden hyvän harrastuksen tai aikuiskontaktin, joka pitää raiteilla sen tietyn ajan, kun on vaaranpaikkoja. Syrjäytymistä ja kansan jakautumista hyvä- ja huono-osaisiin pitäisi ehkäistä.”
Timo Rautiaisen keikkakalenteri ja musiikkia.
Timo Rautiainen
Säveltäjä, sanoittaja, muusikko tunnetaan parhaiten vuonna 1996 perustamastaan Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus -yhtyeestä.
Syntynyt tammikuussa 1963 Sulkavalla Etelä-Savossa ja varttunut Haukivuoressa. Asuu Jyväskylässä.
Valmistunut kasvatustieteiden maisteriksi Joensuun Yliopistosta ja erityisluokanopettajaksi Jyväskylän Yliopistosta.
Kolme aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.
Harrastaa pakkoliikuntaa enimmäkseen sähköpyörällä, pohjoisen matkailua ja musiikkitallenteiden keräilyä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
