Kati pitää leikkikenttänään koko maailmaa ja työn ja vapaan rajaa häilyvänä, sillä leikki on hänelle työtä ja työ on leikkiä. Kuva: Jussi Partanen
Lasten leikki ei ole katoamassa, vakuuttaa tutkija – aikuisten leikkiallergiaa hän ei ymmärrä: ”Leikin vastakohta ei ole työ, vaan masentuminen”
Lelujen ja leikin tutkija Kati Heljakka ei viihdy sisustuskataloginvalkoisissa tiloissa. Siksi hän on sisustanut itselleen työtilaksi inspiroivan lelustudion ja luonut mökistään surffiparatiisin.Tilaajalle
Leikki ylittää lajirajat, huomauttaa Kati Heljakka. Tämän tietää jokainen kissanpentujen touhuja katsellut tai koiralleen palloa heitellyt. Hänet kuvattiin lelustudiolla Porissa. Kuva: Jussi PartanenAikuiset keräilevät hyllyt täyteen lapsuutensa suosikkileluja ja kehittävät itse valmistamalleen keppihevoselle elämäntarinan. Kuitenkaan nämä aikuiset eivät sano leikkivänsä.
Leikki- ja lelututkija Katriina ”Kati” Heljakkaa ihmetyttää aikuisten potema leikkiallergia. Aikuiset tuppaavat näkemään leikin vain lasten maailmaan kuuluvana, vaikka itse asiassa leikki liittyy kaikenikäisten ihmisten hyvinvointiin.
”Leikin vastakohta ei ole työ, vaan masentuminen. Meidän kaikkien on tärkeää saada toteuttaa itseämme leikkivinä ihmisinä.”
Heljakasta itsestään tuli lelujen ja leikin asiantuntija perheyrityksen ansiosta. Kati Heljakan isoisä Aarne Heljakka nimittäin aloitti Kimble-lautapelien valmistuksen vuonna 1967 autotallissaan Porissa. Samainen autotalli kävi pikku-Katille tutuksi jo lapsena.
Vuosikymmenten varrella autotalliverstas on kasvanut autotalliverstaasta Tactic Gamesiksi, yhdeksi Pohjoismaiden suurimmista peli- ja lelutaloista, jonka tuotteita myydään vuosittain miljoonia kappaleita yli 70 maassa. Yrityksen valikoimaan kuuluu yhtä lailla Aliasta, Mölkkyä kuin pehmolelujakin. Kati Heljakka aloitti työuransa pelisuunnittelijana perheen yrityksessä.
Koska leluja on tutkittu suorastaan hämmentävän vähän, hän päätti tehdä väitöskirjan leluilla leikittävästä vapaasta leikistä.
”Luulin jättäväni säännöt taakseni, mutta opin nopeasti, että leluleikkiinkin muodostuu säännöt”, Heljakka kertoo.
Ilmiö on varmasti tuttu kaikille leikkejä seuranneelle: leikkijälle voi olla hyvinkin tarkkaa, että yksi lelu osaa lentää, mutta toinen liikkuu vain lattiaa pitkin.
Heljakan ensimmäinen väitöskirja hyväksyttiin Aalto-yliopistossa vuonna 2013, ja sen aiheena olivat aikuiset leikkijät. Tutkimuksessaan hän löysi erilaisia aikuisten leikkijöiden profiileja, kuten lelujen keräilijöitä ja kuvaajia sekä leluntekijöitä, joille lelut ovat taiteellisen ilmaisun muoto.
”Löydän itsestäni näitä kaikkia leikkijän muotoja. Lelut ja leikki ovat osa luovuutta ja itseilmaisua, vaikka moni aikuinen kaihtaakin leikki-sanaa”, Heljakka naurahtaa.
Nälkä kasvaa syödessä ja tutkimusinto tutkimusta tehdessä. Hänen keväällä 2024 hyväksytty, toinen väitöskirjansa käsitteli digitaalista leikkiä ja leikkikoneita, ja tutkittavien ikähaarukka ulottui kuusivuotiaista senioreihin.
”Löydän itsestäni kaikkia leikkijän muotoja.”
Digitalisoituva leikki voi olla esimerkiksi kuvaleikkiä, jossa lelusta jaetaan kuvia sosiaaliseen mediaan, tai leluturismia, jossa lelu otetaan mukaan reissuun ja otetaan siitä kuvia matkakohteessa.
Leikkikoneella Heljakka puolestaan tarkoittaa erilaisia laitteita, joilla leikkiä rikastetaan ja jatketaan, ja tällaisia laitteita voivat olla yhtä lailla mobiililaitteet, verkottuneet älylelut kuin lelumaiset robotitkin.
Väitöskirjan tapaustutkimukset koskivat esimerkiksi sitä, miten robottikoira kehitti päiväkoti-ikäisten lasten tunnetaitoja tai miten koronapandemian alussa ikkunoissa näkyneet nallekarhut näyttäytyivät leluaktivismin muotona.
Heljakan väitöskirjasta ja sen tuloksista voisi sanoa paljonkin, mutta annetaan hänen itsensä valita muutama asia, jota hän haluaa nostaa esille leikin asemasta nyky-yhteiskunnassa.
Aivan ensiksi hän haluaa lohduttaa kaikkia, jotka luulevat, että leikki olisi katoamassa. Näin ei Heljakan mukaan todellakaan ole, vaan leikki takertuu aina uusiin paikkoihin ja saa uusia muotoja.
Katriina Heljakkan mukaan on nimetty tiedekeskus Heurekan Katriina-rotta. ”Näin suuren kunnianosoituksen voi Suomessa leikintutkijana saada. Kuva: Jussi PartanenDigitaalisuus sattuu olemaan koko yhteiskuntaa läpileikkaava asia, joten ei ole realistista kuvitella, että lapset eläisivät käpylehmien ajassa samalla, kun vanhempien työ- ja vapaa-aika ja yhteydenpito muihin ihmisiin tapahtuu ruudun välityksellä.
”Leikki laitteiden kanssa voi olla luovaa ja opettavaista ja liikuttaa leikkijää sisällä ja ulkona, kuten vaikka Pokémon Go -peli aikanaan osoitti”, Heljakka kertoo.
Lasten liiallisesta ruutuajasta ja vähäisestä keskittymiskyvystä varoitellaan monessa paikassa, ja tietenkin myös syystä. Heljakka kuitenkin kehottaa pelkän sormenheristelyn sijaan pohtimaan, mihin älylaite voisi parhaimmillaan venyä.
”Digitaalisen leikin avulla voi kehittää tarinankerronnan ja visuaalisen ilmaisun taitoja, kun itse otettuja kuvia ja videoita jaetaan muiden nähtäväksi”, Heljakka kertoo.
Leikkikone, kuten oikeaa lemmikkiä muistuttava robotti, voi opettaa lapselle myös empatiakykyä ja toimia siltana oikeiden eläinten kohtaamiseen.
Parhaillaan Heljakka työskentelee Turun yliopiston kauppakorkeakoulun EntrePlay-hankkeessa, jossa pureudutaan leikillisyyden ja yrittäjyyskasvatuksen yhtäläisyyksiin. Yrittäjämäisessä ajattelutavassa onkin Heljakan mukaan melkoisesti yhtäläisyyksiä leikin kanssa.
”Yrittäjyys vaatii mahdollisuuksien havaitsemista ja neuvokasta ajattelua.”
Leikki ja lelut ovat erottamaton osa Heljakan elämää sekä työssä että vapaa-ajalla. Siksi hän ei oikein itsekään tiedä, missä äidin, tutkijan, lelukeräilijän, taiteilijan ja muiden roolien rajat alkavat ja päättyvät.
”Kun kehittää leluille persoonallisuuksia, pääsee samalla purkamaan erilaisia tuntoja.”
Kahdeksanvuotiaan Lumi-tyttärensä kanssa Heljakka nauttii ylisukupolvisen leikin mielikuvitusta kutkuttavista muodoista. Heillä on kotona jos jonkinlaista pehmolelua ja niiden ympärille kehitettyjä tarinoita.
”Kun kehittää leluille persoonallisuuksia, pääsee samalla purkamaan erilaisia tuntoja”, Heljakka kertoo.
Hän on rakentanut työhuoneeksi lelustudio-nimisen tilan, joka stimuloi mielikuvitusta väreillään ja leikillisyydellään. Tärkeässä osassa ovat, itseoikeutetusti, lelut.
Sisustuskataloginvalkoinen ei todellakaan ole Heljakan lempiväri. Vuonna 2008 hän osti mökin kotikaupungistaan Porista, tarkemmin sanottuna Yyteristä, joka tunnetaan maankuulusta hiekkarannastaan. Mökkikauppojen ehdoksi Heljakka asetti sen, että hän saa maalata mökkinsä vaaleansiniseksi.
Tutkija uskoo, että tulevaisuudessa leluista halutaan nykyistä kestävämpiä ja kierrätettävämpiä. Kuva: Jussi PartanenKati Heljalkka
Syntynyt 1975 Porissa.
Asuu Porin Söörmarkussa puolisonsa Mikan ja 8-vuotiaan tyttärensä Lumin kanssa.
Leikin tutkija ja asiantuntija, joka työskentelee tällä hetkellä vierailevana tutkijana Turun yliopiston kauppakorkeakoulun EntrePlay-hankkeessa. Toimii myös taidekriitikkona ja kuraattorina ja perheyritys Tactic Gamesin hallituksen jäsenenä.
Filosofian tohtori Turun yliopistosta vuodelta 2024 ja taiteen tohtori Aalto-yliopistosta vuodelta 2013.
Mökkeilee sinisessä surffiteemaisessa mökissään Porin Yyterissä dyynien ja kangasmetsän kirjomassa maisemassa.
Pirtsakka värivalinta ei suinkaan ole mökin ainoa erikoisuus, vaan Heljakka on sisustanut mökkinsä surffiteemaiseksi. Purjelautailu on Yyterissäkin mahdollista, mutta mökkisisustuksen inspiraationa toiminut lainelautailu eli surffaus on haettu kauempaa.
Heljakka nimittäin viihtyy erinomaisesti Yhdysvaltain Kaliforniassa, joka tunnetaan mainioiden surffimahdollisuuksien ja huikaisevan auringonpaisteen lisäksi muun muassa Hollywoodin elokuvastudioista.
”Kalifornia on leikkivän ihmisen maanpäällinen taivas. Siellä on luovalle ihmiselle otollinen ilmapiiri.”
- Osaston luetuimmat
