Video: Kaustislainen kansanmusiikkiperinne elää ja uudistuu – kiitos satojen soittajien ja tanssijoiden

Viulut soivat Kaustisella kymmenissä pelimanniyhtyeissä. Soittajia on satoja, samoin kansantanssijoita.

Unescon ensiviikkoista päätöstä odotellassakin Kaustinen soi.

Tässä jutussa oleva video on kuvattu marraskuisena keskiviikkona Kaustisella. Kansantaiteenkeskuksessa harjoittelee Näppäriryhmä. Siiri Virkkala ja Elina Havia ohjaavat nuorimpia soittajia.

Kaustisen Salonkylässä Arto ja Ilkka Salo näyttävät, kuinka komeasti viulut soivat Prellin Pojat -yrityksen teollisuushallissa. Hirsirakentamisen ammattilaiset ovat taitavia pelimannejakin. Salon veljeksillä oli viulut työmaallaan MT:n pyynnöstä.

Kaustinen ja kansanmusiikki ovat suomalaisille yksi ja sama asia. Keskipohjalaispitäjä on mielletty kansanmusiikin kehdoksi viimeistään vuodesta 1968, jolloin järjestettiin ensimmäiset Kaustisen kansanmusiikkijuhlat.

Pelimanniperinne on säilynyt Kaustisella katkeamattomana vuosisatojen ajan, 1600–1700-luvuilta lähtien. Perinne ulottuu myös naapurikuntiin, erityisesti Veteliin ja Halsualle.

Soittamisen tapa ja alueen perinteiset sävelmät ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle perheissä, suvuissa ja kylien pelimanniyhtyeissä.

Nykyisin perinne on mahdollista oppia myös Näppäripelimanneissa. Näppäreissä on varttunut jo pari soittajasukupolvea.

Siiri Virkkala ohjaa nuorimpien Näppäreiden ryhmää marraskuisena keskiviikkoiltana Kaustisella. Soittajat ovat Amanda Luoma (vas.), Linnea Westerholm, Aile Kuorikoski, Elli Määttälä, Fiina Valo ja Tiila Järvelä. Kuva: Johannes Tervo

Kaustisella elinvoimaisena säilynyt viulumusiikki on osa eurooppalaista soittoa, joka rantautui Ruotsista Pohjanlahden itärannalle. Talonpoikaisissa yhteisöissä musiikki liittyi ennen kaikkea häihin.

Pelimannimusiikki ja tanssit olivat keskeinen osa monipäiväisiä juhlamenoja. Nuoriso omaksui ensimmäisenä uudet tanssit: polskan, menuetin, katrillin, franseesin sekä hoppa- ja siliavalssin.

Naimisiin on menty ja häitä on tanssittu kaikkialla. Joka paikassa perinteinen kansanmusiikki ei silti pysynyt hengissä.

Mistä johtuu, että Kaustisella ja muuallakin Perhonjokilaaksossa sekä seudun soittotyyli että sadat sävelmät ovat säilyneet soittajapolvesta toiseen aina nykypäivään saakka?

”Hyvä kysymys, johon ei ole yhtä vastausta”, sanoo Kaustisella sijaitsevan Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki.

Selityksiä pohtiessaan hän nostaa keskeisimmäksi tekijäksi arvostuksen.

”Paikallisperinteen arvostus on leimallista Perhonjokilaaksossa. Omaa perinnettä on pidetty arvossa ja sitä on haluttu määrätietoisesti vaalia.”

Liikenneympyräkin kertoo, että musiikkipitäjässä ollaan. Kuva: Johannes Tervo

Arvostuksen ansiosta musiikkiperinne pysyi hengissä esimerkiksi viime sotien jälkeisen jälleenrakennuksen aikana ja ison maaltamuuton vuosinakin.

Purppuri soi Kaustisella silloinkin, kun muualla liimauduttiin television ääreen.

Isojen tanssihäiden perinne hiipui myös Perhonjokilaaksossa. Pelastukseksi koitui Kaustisen kansanmusiikkijuhlat. Festivaalit on 1960-luvulta lähtien tarjonnut hienon vuosittaisen tilaisuuden esitellä omaa musiikkiperinnettä.

”Kansanmusiikkijuhlat on soittajien vuodenkierron kohokohta. Kun festivaaleille lähdetään esiintymään, ohjelmisto harjoitellaan hyvään kuntoon”, Hakamäki sanoo.

Festivaalit on osa kansanmusiikin renessanssia, jonka olennainen osa olivat uudet, traditioon pohjautuvat sävelmät. Säveltäjistä Konsta Jylhä (1910–1984) lienee tunnetuin.

Lue lisää:

Sauna-bluesia ja Tutskovin polskaa: Näppäripelimanneissa on kasvanut jo pari soittajasukupolvea

"Tämän fiulin kanssa on päästy moneen paikkaan" – Salon veljekset Kaustiselta vaalivat perinteitä sekä soitossa että hirsirakentamisessa

Tästä alkaa Kaustinen. Kunnan vaakunan on suunnitellut Ilmari Wirkkala. Sinisessä kentässä on viulun lisäksi keltaisia ristejä. Ne viittaavat kaustislaiseen Kuorikoskien kirkonrakentajasukuun. 

• Viulunsoitto ja muu kansanmusiikkiperinne on säilynyt Kaustisella elinvoimaisena vuosisatojen ajan.
• 4 300 asukkaan pitäjässä on satoja soittajia. Sadoissa lasketaan myös kansantanssijoiden määrä.
• ”Kaustislainen viulunsoitto ja siihen liittyvät käytännöt ja ilmaukset” on ehdolla ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, jota ylläpitää YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää kaustislaista perinnettä luetteloon, jota täydennetään joulukuun puolenvälin tietämissä Pariisissa pidettävässä kokouksessa. Täydennyksistä päättää Unescon yleissopimuksen hallitustenvälinen komitea.
• Valtaosa kaustislaisista sävelmistä on jo nuotinnettu, ja lähes kaikki soittajat lukevat nykyisin nuotteja. Silti korvakuulolta oppiminen yhteissoittotilanteissa on yhä keskeistä. Muistinvaraisuus on osaltaan turvannut satojen sävelmien ja vanhan tyylin säilymisen.
• Ensimmäinen suomalainen perinne Unescon luettelossa on saunominen, joka hyväksyttiin viime vuonna osaksi ihmiskunnan aineetonta kulttuuriperintöä.