Ennen mursua oli leijona – vai oliko? Ruokolahden myyttisen vieraslajin arvoitus hämmästyttää vieläkin

Tänä kesänä se oli mursu. Tasan 30 vuotta sitten kesällä 1992, kansan huomion vei leijona, josta tehtiin useita havaintoja Ruokolahdella ja myös Imatralla.

Ensimmäisenä leijonan näki metsätyönjohtaja Martti Auvinen työtehtävissä ollessaan. Hän havaitsi ruskean eläimen taimiston reunassa. Kun se tuli paremmin esiin ja katsoi suoraan miestä kohti, hän tunnisti eläimen varmasti.

”Ei se epäilyttänyt, niin selvästi sen näin. Olin nähnyt leijonan Korkeasaaressa ennen sitä, ja kävin katsomassa vielä jälkeenkin. Ilves se ei ollut, sen metsästäjänä kyllä tunnistan.”

Auvisen havainnosta alkoi melkoinen pyöritys, joka Ruokolahdella muistetaan hyvin edelleen.

”En arvannut, että siitä ihan tuollaista tulisi, kuin tuli”, Auvinen sanoo.

Hän kyllästyi jossain vaiheessa antamaan haastatteluja aiheesta.

Leijonasta ei saatu yhtään kuvaa, sillä matkapuhelimia ei vielä tuolloin ollut. Jäljistä eläimen tunnistus pystyttiin kuitenkin varmistamaan.

Kuvan toivossa seudulle kerääntyi niin paljon mediaa, että tiedotusvastuuseen kollegansa loman vuoksi päätynyt rajavartiolaitoksen esikuntaupseeri Antti Väisänen joutui välillä lainamaan muilta autoa voidakseen liikkua rauhassa.

Anssi Väisänen (vas.) vastasi leijona-tilanteen tiedottamisesta vuonna 1992. Hannu Ojala työskenteli samaan aikaan paikallislehden toimitussihteerinä. Molemmille kesä oli ikimuistoinen. Kuva: Terhi Torikka

Sotilaskodissa päivittäin pidettyihin tiedotustilaisuuksiin osallistui Väisäsen mukaan jopa noin sata henkeä. Mukana oli lehtien lisäksi useita televisioryhmiä, osa ulkomailtakin. ”Puhelin soi ihan jatkuvasti, aina ei pystynyt vastaamaan”, Väisänen muistelee.

Paikallisella Ylä-Vuoksi -lehdellä oli erityinen asema. ”Antti huolehti, että me pysymme mukana”, lehden silloinen toimitussihteeri Hannu Ojala sanoo. Toista leijonaa vastaavaa uutista hän ei uraltaan osaa nimetä, niin ikumuistoinen leijona-asia oli.

Yhteistuumin Ojala ja Väisänen tekivät lopun myös Seiska-lehden ja Radio Mafian lanseeraamista leijonan nimikilpailuista.

”Eihän meidän leijonalle voitu keksiä nimeä Helsingissä. Nimikisasta kuultuamme valitsimme kalenterista havaintopäivän läheltä sopivan nimipäivän”, Ojala muistelee.

Leijonasta tuli Elvi. Väisänen alkoi samana aamuna käyttää nimeä tiedotuksessa, ja se löi läpi nopeasti. Jo illan televisio-uutisissa puhuttiin Ruokolahden Elvi-leijonasta, joka muutamassa päivässä lyheni pelkäksi Elviksi.

Kaikkiaan havaintoja tehtiin parikymmentä. Osa leijonan nähneistä ei kertonut nimeään, koska ei halunnut julkisuuteen. Myös kotieläinten kerrottiin käyttäytyneen oudosti, kertoo Ruokolahden elinkeinosihteeri Asko Ali-Marttila.

Leijona katosi Ruokolahdelta muutaman viikon ja parin kymmenen havainnon jälkeen tietämättömiin. Saattaa olla, että se ylitti rajan Venäjälle, mistä sen epäiltiin myös tulleen.

Viimeisimmän selvän näköhavainnon tekivät rajavartijat aivan itärajan tuntumassa. Väisänen kuuli vielä tämän jälkeen venäläisten rajavartioiden havainneen lähialueella leijonalle sopivia jälkiä. Syksyllä niitä ei enää nähty. ”Ei sellainen vankeudessa elänyt voinut selvitä luonnossa pitkään”, Väisänen arvioi.

Vankeudessa eläneeksi leijona pääteltiin, koska sen arveltiin karanneen kaatuneesta sirkusjunasta Venäjän puolella. Tilanne siellä oli tuolloin Neuvostoliiton hajoamisen jäljiltä sekava, mikä loi muitakin mahdollisia selityksiä vapaalle leijonalle.

”Neuvostosotilaita palasi silloin Euroopasta. Osalla johtajista oli ollut villieläimiä lemmikkeinä”, Ojala kertoo. Väisänen näki rajan tuntumassa Venäjän puolella samoihin aikoihin myös visentin, joita ei elä alueella luonnostaan.

Ojala muistelee myös Saksan Leipzigin eläintarha olleen tuohon aikaan ongelmissa, sillä sen toiminta oli perustunut villieläinten lisäännyttämiseen, jonka kysyntä hiipui äkillisesti.

Suomessa isoja villieläimiä ei tuolloin enää saanut kuljettaa, mutta myöhemmin esiin nousi myös tieto, että sirkuseläimiä kuljettanut rekka-auto oli kaatunut Puumalassa samana keväänä.

Varmuutta leijonan alkuperästä ei ole näihin päiviin mennessä saatu, mutta muistoja ”leijona-kesästä” on paljon. ”Oli se melkoista”, tokaisee torimyyjä Ruokolahden torilla, kun kuulee syyn vierailuun Ruokolahdella.

Yllättävä villieläinvieras Elvi loi sattumalta pienelle kunnalle markkinointikeinon, jota on vaikea päihittää. ”Leijona on se, mikä täältä tiedetään koko Suomessa”, Ali-Marttila sanoo.

Leijonat näkyvät Ruokolahdella monin tavoin tänäkin päivänä. Kunnan elinkeinosihteeri Asko Ali-Marttila pukeutuu tarpeen tullen leijonan kesyttäjäksi.  Kuva: Terhi Torikka

Ruokolahden torin laidalla on leijonapatsas, samoin kunnan keskustaan vievissä risteyksissä. ”Kyllä niiden luona otetaan usein selfieitä”, Ali-Marttila kertoo.

Leijonahahmo vierailee välillä myös tapahtumissa, kuten Saimaan ympäri pyöräilijöille vilkuttamassa, ja esiintyy myös muun muassa kirjaston videolla omatoimilainaamista opettamassa. Tänä kesänä kunnassa vietettiin toista kertaa Leijonapäivää, josta on muodostumassa perinne.

Lue myös:

Kymenlaakson mursu on löytynyt makoilemasta talon pihalta Kotkassa – eläin kapusi maata pitkin 150 metriä ja murjoi mennessään mattotelineen

Sudet tappoivat koiria Ruokolahdella – toisesta jäi jäljelle pää, toisesta häntä

”Lämmittäkää puulla, pakastakaa marjoja ja kalastakaa”, ohjeisti Kimmo Tiilikainen toriväkeä tulevaan talveen