Kuvan karhunpentu on normaalia vaaleampi. Kuva: Esko Inberg
Erikoisen väristen eläinten kuvaaminen vaatii valtavasti aikaa ja myös silkkaa tuuria
Luontokuvaaja Esko Inberg on kohdannut Suomen luonnossa useiden eri eläinten vaaleita värimuunnoksia. Valkoiset ja valkokirjavat eläimet ovat harvinaisia, ja harva onnistuu koskaan näkemään näitä erikoisyksilöitä luonnossa.Tilaajalle
Albiinot oravat ovat hyvin harvinaisia. Albiinoyksilöllä pigmentti puuttuu myös silmistä, minkä vuoksi silmät näyttävät punaiselta. Kuva: Esko InbergValkoisten eläinten voisi kuvitella erottuvan maisemasta kuin huomiokyltin, mutta esimerkiksi hirven valkokirjava väri saattaa joissain tilanteissa toimia jopa perinteistä väritystä tehokkaampana suojavärinä.
Tämän luontoasiantuntija ja valokuvaaja Esko Inberg on saanut kokea henkilökohtaisesti. Hän on onnistunut kuvaamaan valkoisia tai valkokirjavia erikoisyksilöitä hirvien, porojen, valkohäntäkauriiden, oravien, karhujen, varisten, mustarastaiden, kyiden ja jopa nahkiaisten joukosta.
”Eräänä kesäaamuna kuljin tiheässä koivikossa etsimässä vaaleaa hirveä alueella, jossa havaintoja eläimestä oli tehty. Kun näin hirven ensi kerran, se seisoi noin kymmenen metrin päässä minusta”, Inberg muistelee.
”Valkoinen väri sulautui koivikon valon ja varjojen mosaiikkiin aivan täydellisesti. Näissä olosuhteissa tumma hirvi olisi ollut paljon helpompi erottaa maisemasta.”
Poikkeuksellisen väriset hirvet ylittävät helposti uutiskynnyksen, mutta toisinaan uutisten yhteydessä käytetään virheellisiä termejä.
”Joskus kuulee puhuttavan osa-albiinoista, mutta sellaista ei ole olemassakaan. Eläin on joko albiino tai ei ole”, Inberg selventää.
”Albiinoyksilön elimistö ei geenivirheen vuoksi tuota lainkaan tummia värejä ja siksi albiino on kokonaan valkoinen ja sen silmät myös näyttävät aina punaisilta.”
Leukistinen varis on lähes valkoinen. Kuva: Esko InbergJos valkoisen eläimen silmät ovat tummat, kyseessä ei ole albiino, vaan yksilö on leukistinen. Kun eläimessä on valkoisen lisäksi selkeästi tummempia alueita, käytetään termiä valkokirjava.
”Valkokirjavia ja leukistisia eläimiä olen kohdannut urani aikana useita eri yksilöitä eri lajeista, mutta orava on ainoa puhtaasti albiinonisäkäs, jonka olen Suomen luonnossa päässyt kuvaamaan”, Inberg kertoo.
Kuvien saaminen on vaatinut Inbergiltä valtavan määrän aikaa ja kärsivällisyyttä. Eläinten kuvaaminen on jo itsessään haastavaa, ja kun lähdetään kuvaamaan erikoisyksilöitä, muuttuu tilanne vielä vaativammaksi.
”Periaatteeni on, ettei eläimiä koskaan jahdata kuvausten yhteydessä, vaan pyrin saamaan kuvauskohteet levollisiksi, käyttäytymään mahdollisimman luonnonmukaisesti ja saavuttamaan eläimen luottamuksen”, Inberg kertoo.
Valkokirjava valkohäntäpeuranaaras seuranaan normaalin värisiä yksilöitä. Kuva: Esko InbergValkoisten eläinten jäljille Inberg on päässyt usein vinkkien perusteella, tai itse tarkoituksella etsien. Aina ei kuitenkaan onni suosi kärsivällisintä ja taitavintakaan kuvaajaa.
”Aikanaan sain kuulla valkokirjavasta käpytikasta, joka eleli eräässä hieman vaikeammin lähestyttävässä saaressa. Haastavien kulkuyhteyksien vuoksi kuvausreissu paikalle viivästyi”, Inberg muistelee.
”Ennen kuin ehdin katsomaan yksilöä, saaressa asunut yhteyshenkilö soitti ja kertoi, että tikka oli syöty ja vain vaaleat höyhenet saaren metsikössä olivat enää muistona tästä erikoisesta linnusta.”
- Osaston luetuimmat
