Valkoiset hirvet herättävät kiinnostusta ja ylittävät helposti uutiskynnyksen. Valkokirjavia hirviä on tavattu eniten Lounais-Suomessa. Kuvassa valkokirjava naaras ja sen normaalin värinen vasa. Kuva: Esko InbergTältä näyttävät valkoinen hirvi, fasaani ja orava – moni valkea eläin on talvinen puvunvaihtaja, mutta luonnonoikkujakin löytyy
Monet eläimet ovat sopeutuneet menestymään pohjoisen ankarassa talvessa paksun, vitivalkoisen turkkinsa tai höyhenpeitteensä ansiosta. Luonnossa elää myös poikkeuksellisia yksilöitä, joiden vaalea väri ei liity vuodenaikojen vaihteluun.TilaajalleTalven saapuessa elinolosuhteet luonnossa muuttuvat voimakkaasti ja usein hyvinkin nopeasti. Illalla vielä ruskan värjäämä syysmaisema saattaa aamun valjetessa olla valkoisen lumikerroksen kuorruttama talven ihmemaa.
Pohjolan eläimet ovat kehittyneet sopeutumisen ja selviytymisen mestareiksi ja eri lajeille on muodostunut omat tapansa valmistautua kylmien kuukausien haasteisiin.
Huomiota herättävimmän muutoksen tekevät lajit, jotka vaihtavat tumman kesäasunsa vitivalkoiseen talviturkkiin tai höyhenpeitteeseen.
Kun lumivaippa peittää maan, sulautuvat nämä salaperäiset valkoiset hahmot täydellisesti ympäristöönsä, liikkuessaan hiljaa talvisissa metsissä ja jäätyneillä lumilakeuksilla.
Riekko vaihtamassa kesäpukuun toukokuun lopulla. Kesällä riekko on ruskeankirjava ja maastoutuu suojavärinsä ansiosta hyvin maastoon. Kuva: Esko InbergSyksyn ja talven taitteessa ajoitus ei kuitenkaan aina osu täydellisesti yhteen maiseman värimaailman muutoksen kanssa, ja moni onkin nähnyt halki tummanpuhuvan maiseman viilettävän valkoisen jäniksen tai vihreän sammalen verhoileman louhikon kätköpaikkoihin vilahtavan kirkkaanvalkean lumikon.
Talviturkin tai talvisen höyhenpuvun vaihtuminen on biologinen prosessi, joka alkaa syksyn myötä, kun päivänvalon määrä vähenee ja lämpötilat laskevat. Muutokset vaikuttavat eläinten hormonitoimintaan, erityisesti pimeyshormoniksi nimetyn melatoniinin tuotantoon.
Hormonitasojen muutos on eläimen keholle viesti valmistautua talvea varten ja kesäinen karvapeite alkaa vähitellen irrota lämpimän talviturkin tieltä. Prosessi voi kestää useita viikkoja, jopa kuukausia.
Maaliskuulla kuvatusta lumikosta on vaikea sanoa, onko kyseessä valkokirjava vai osittain kesäpukuun vaihtanut yksilö. Kuva: Esko InbergNisäkkäistämme valkoisen talviturkin vaihtavat ylleen naali, metsäjänis, kärppä ja lumikko. Linnuista puhtaan valkoiseen höyhenpeitteeseen vaihtavat riekko ja kiiruna.
”Metsäjäniksellä talviturkin vaihtoaika vaihtelee hyvin paljon ja marraskuussa voi nähdä samalla alueella lähes valkoisia yksilöitä ja sellaisia, joilla karvanvaihto on vasta puolivälissä”, kertoo eläinten vuodenkiertoa vuosikymmenien ajan seurannut valokuvaaja ja luontoasiantuntija Esko Inberg.
”Keväällä vaihto takaisin kesäkarvaan on vielä pidempi ja osittain valkoisia jäniksiä voi nähdä kesäkuun puolella, kun luonto alkaa jo vihertää.”
Pienemmillä näätäeläimillä, lumikolla ja kärpällä, vaihto tapahtuu huomattavasti nopeammin.
Oravallakin valkokirjavuus on periytyvä ominaisuus ja veikeän värisiä oravia saattaa elää samalla alueella useampia yksilöitä. Kuva: Esko InbergMuutos auttaa eläimiä maastoutumaan lumiseen ympäristöön, mutta valkoinen talvikarva sisältää myös enemmän eristäviä ilmasoluja, jonka ansiosta se on huomattavasti kesäkarvaa lämpimämpää.
Talviturkki on myös paksumpi ja tiheämpi ja siinä on enemmän pehmeää ja lämmintä aluskarvaa, mikä parantaa eristyskykyä ja auttaa kehon lämmön ylläpidossa.
Naalin ja muiden arktisissa oloissa elävien lajien talviturkin täytyy pystyä pitämään eläin lämpimänä ja toimintakykyisenä yli 40 asteen pakkasessa, jopa kylmemmässäkin.
Myös monet muut eläimet, kuten orava, vaihtavat päälleen lämmittävän talvipuvun, mutta edellä mainittuja lajeja lukuun ottamatta sen väri ei ole kirkkaan valkoinen, vaan harmahtava.
Pienten vipeltäjien kohdalla talviturkkia ei aina huomaa, mutta myös päästäisten ja pikkujyrsijöiden karvapeite on talvella jopa kaksi kertaa tuuheampi kuin kesällä.
Keväisin metsäjäniksen karvanvaihto kestää useita viikkoja. Kuva: Esko InbergKauttaaltaan valkoisia eivät ole edes kaikki lumipuvun saavat eläimet. Metsäjäniksen korvanpäät ja kärpän hännän kärki pysyvät mustina läpi talven.
Kärpän musta hännän kärki onkin selkein tuntomerkki, jonka avulla talviasussaan olevan kärpän ja lumikon voi erottaa toisistaan.
”Rusakon ja metsäjäniksen tunnistaminen talvisin on helpompaa kuin kesällä, sillä rusakko pysyy lähes saman värisenä läpi vuoden. Lajien risteytyminen ja ilmasto-olosuhteisiin sopeutuminen voivat kuitenkin hiljalleen vaikuttaa molempien lajien talviturkin väriin”, Esko Inberg kertoo.
Turkin vaihdossa on havaittavissa selkeää yksilöllistä ja maantieteellistä vaihtelua. Pohjois-Suomen pidemmässä ja ankarammassa talvessa on eläinten talviturkin aika pidempi kuin etelässä, mutta myös samalla elinalueella elävien yksilöiden karvanvaihdossa esiintyy huomattavaa ajallista vaihtelua.
Selkeimmin lumisen ja sulanmaan ajan vaihtelua noudattaa riekko, joka aloittaa höyhenpuvun vaihdon syyskuussa ja marraskuussa se on jo aivan valkoinen. Keväällä höyhenten vaihto alkaa huhtikuussa ja toukokuun aikana tumma kesäväri vaihtuu takaisin.
”Riekko elää pohjoisen olosuhteissa, missä talvi ja yhtenäinen luminen aika on vielä olemassa. Riekon väritys elää hyvinkin tarkkaan samassa rytmissä lumisen ajan kanssa”, Esko Inberg kertoo.
Elinolosuhteiden vaikutuksesta värin vaihtoon kertoo konkreettisesti Irlannin nummilla elävät riekot ja metsäjänikset, jotka pysyvät pohjoisista sukulaisistaan poiketen saman värisinä läpi vuoden.
Leukistinen koirasfasaani on säväyttävä näky. Väristään huolimatta valkoiset eläimet eivät välttämättä joudu saalistajien kynsiin normaalia todennäköisemmin. Kuva: Esko InbergEläimet eivät itse kykene vaikuttamaan turkin vaihtumiseen, vaan ne muuttuvat valkoiseksi talven kynnyksellä, vaikka lunta ei sataisi koko talvena.
Sulan maan aikaan valkoisen talviturkin vaihtavilla eläimillä tai muusta syystä poikkeavan vaaleilla yksilöillä voi olla haasteita, kun voimakas kontrasti maisemaan tekee niistä helpommin havaittavia.
Värin rooli on kuitenkin pienempi kuin kuvittelisi.
”Jos saalistajana on kettu, on vain vähän merkitystä minkä värinen saaliseläin on, sillä kettu aistii saaliinsa pääasiassa hajun ja osin myös kuulon perusteella. Näköhavainnot ovat saalistustilanteessa pienemmässä roolissa”, Esko Inberg muistuttaa.
”Petolinnuilla saaliseläimen värin vaikutus saattaa olla merkittävämpi, sillä esimerkiksi maakotkan saalistus perustuu enemmän näköaistiin kuin nisäkkäiden.”
Valkokirjava valkohäntäpeurauros. Havaintojen perusteella lajikumppanit eivät vierasta poikkeuksellisen värisiä yksilöitä. Kuva: Esko InbergLuonnossa elää myös valkoisia eläimiä, joiden väri ei liity millään tavalla vuodenaikojen vaihteluun. Valkoiset väripoikkeamat ovat harvinaisia ja siksi ne herättävät kiinnostusta.
Valkoisia, valkokirjavia tai harvinaisen vaaleita yksilöitä on tavattu yllättävienkin lajien, kuten hirvien, porojen, oravien, varisten ja mustarastaiden joukosta.
Poikkeuksellisen vaaleita yksilöitä sorrutaan helposti kutsumaan albiinoiksi. Esko Inberg muistuttaa, että hyvin harvoin kyse on kuitenkaan albiinoyksilöstä.
Ainoa oikea albiinoeläin, jonka Esko Inberg on Suomen luonnossa nähnyt ja valokuvannut, on vitivalkoinen ja punasilmäinen orava.
Läpi vuoden valkoisena elävät yksilöt tarjoavat tietoa, miten poikkeava väritys vaikuttaa eläimen elämän laatuun ja elinikään, verrattuna normaalin värisiin yksilöihin.
Valkokirjava mustarastas. Lintujen maailmassa värityksen merkitys on suurempi kuin nisäkkäillä. Kuva: Esko InbergInberg on aikoinaan seurannut samaa albiino-oravaa useamman vuoden ajan.
”Aluksi uskottiin, että petoeläimet nappaavat huomiota herättävän yksilön nopeasti. Näin ei kuitenkaan käynyt ja valkoinen yksilö eli yhtä pitkään ja lisääntyi, aivan kuten normaalinväriset lajikumppaninsa samalla alueella.”
Tämä kokemus osoittaa, että luonnon monimuotoisuus on hyvin monimutkainen kokonaisuus erilaisia tekijöitä ja yksilön väri on vain osa suurempaa kokonaiskuvaa.
“Nisäkkäillä selviytymisen kannalta tärkeimmät ominaisuudet liittyvät haju- ja kuuloaistiin, eivät ulkonäköön,” Esko Inberg muistuttaa.
Siksi huoli sulanmaan aikana pellon pientareella liikkuvan valkoisen jäniksen selviytymisestä on osin turha. Nämä kauniit luontokappaleet ovat mestareita sopeutumaan ympäristöönsä, vaikka ne erottuvatkin maisemasta - se on osa luonnon uskomatonta tasapainoa.
Maagiset eläimet
Eläinten väriin liittyy uskomuksia eri puolilla maailmaa. Valkoisuus on valon ja puhtauden vertauskuva. Valkoiset linnut, kuten kyyhky ja joutsen, ovatkin useissa kulttuureissa pyhiä ja rauhaa kuvaavia eläimiä.
Mustat linnut, kuten korppi tai palokärki, kuvataan uskomuksissa pahoina eläiminä ja kuoleman enteinä.
Suomalaisessa kansanperinteessä joutsenen ohella tunnetuimmat uskomuksista esiintyvät poronhoitoalueella, jossa valkoista poroa pidettiin onnentuojana ja porotokan suojelijana.
Metsästysperinteessä elää valkoisiin hirviin liittyvä uskomus, jonka mukaan valkoisen hirven kaatajalle käy huonosti.
Aasiassa ja Amerikassa uskomukset liittyvät muun muassa valkoisiin käärmeisiin ja biisoneihin. Pohjois-Amerikan intiaanien myyteissä valkoinen biisoni on hyvä enne ja toivon symboli.
Japanilaisessa kulttuurissa valkoisen käärmeen uskotaan olevan onnen eläin ja jumalattaren sanansaattaja.
- Osaston luetuimmat
