Kankkunen nauttii edelleen hiihdosta, joka on ollut hänelle aina erityisen rakas laji. Kuva: Saara Lavi
Lumilinko repi Lassen jalan irti – ”Kyllä se hilkulla oli, ettei henki lähtenyt”
Jalan menettäminen tapaturmassa ei ole hidastanut Lasse Kankkusen vauhtia. Mies on kokeillut uraa paraurheilijana ja tätä nykyä pyörittää marjatilaa Kesälahdella.Tilaajalle
Lasse Kankkunen tilallaan lastaamassa klapikuormaa. Kuva: Saara LaviKevät teki tuloaan 22. maaliskuuta vuonna 2011. Lauha keli oli tehnyt pihapiirin vievän tien sohjoiseksi ja Lasse Kankkunen lähti linkoamaan sitä traktorilla.
Läheisen kuolema oli hiljattain kohdannut perhettä ja ajatukset olivat toisaalla.
”Ei ollut järjenjuoksu silloin ihan täydellistä, vaan hieman sumussa kuljettiin”, Kankkunen kuvailee aikaa.
Lumilinko meni tukkoon ja Kankkunen lähti potkimaan laitetta. Ajatuksissaan hän oli kuitenkin unohtanut ottaa lingon pois päältä.
Linko imaisi miehen oikean jalan melkein polveen asti.
”Onni onnettomuudessa. Meillä oli tuohon aikaan pieni traktori, joka sitten tapaturman käydessä tukehtui tyhjäkäynnillä ja sammui. Isommalla vehkeellä linko olisi saattanut imaista jalan vielä syvemmälle, enkä tiedä olisiko siitä hengissä selvitty.”
Kaukana ei hengen lähtö silti ollut. Jalkansa menettänyt Kankkunen kiidätettiin Töölön sairaalaan helikopterilla.
”Kyllä se hilkulla oli. Sanoivat, että olivat paineet miehessä aika nollissa”, Kankkunen kertoo.
Jalkaa operoitiin useaan kertaan ja siitä saatiin pelastettua reilu kymmenen senttiä polven alapuolelta. Kuukauden jälkeen Kankkunen pääsi kotiutumaan. Uusia korjausleikkauksia tehtiin vielä parin kuukauden jälkeen ja mies pääsi harjoittelemaan proteesin käyttöä.
”Se oli alkuun hieman hidas prosessi, kun oli jatkuvaa ihorikkoa. Kun ihorikot helpottivat, käveleminen alkoi sujumaan hyvin luonnostaan, eikä tasapainon kanssa ollut ongelmia.”
Lasse Kankkunen on ollut koko ikänsä kova urheilemaan ja liikkumaan. Jalan menettäminen ei hidastanut miehen menoa.
”Pururataa kiersin keppien kanssa alkuun ja samaisena kesänä pompin yhdellä jalalla heinäpellolla”, Kankkunen naurahtaa.
Lasse Kankkunen
34-vuotias maanviljelijä Pohjois-Karjalan Kesälahdella Kiteen kunnassa.
Menetti oikean jalkansa polvesta alaspäin tapaturmassa vuonna 2011.
Entinen paraurheilija, joka osallistui esimerkiksi Sotshin paralympialaisiin vuonna 2014.
Tilan töiden ohella kuvaa nykyään myös YouTube-videoita nimellä SisuLasse.
Jalan menettäminen ja uuden oppiminen oli enemmänkin voimaannuttavaa kuin turhauttavaa.
Netistä löytyi tietoa erilaisista urheilumuodoista, joita proteesin kanssa pystyisi harrastamaan, ja Kankkunen innostui rullasuksilla hiihdosta.
Hiihto oli ollut Kankkusen päälaji ja lähelle sydäntä jo ennen vammautumista. Hiihtoa hänelle ehdotettiin myös Suomen Paralympiakomiteasta. Silloinen vammaishiihdon maajoukkuevalmentaja Toni Myllyllä kutsui Kankkusen parahiihdon maailmancupiin Vuokatissa joulukuussa. Kankkunen hiihti saman kisan ilman lisenssiä nähdäkseen, miten pärjäisi lajissa.
”Kyllä se hilkulla oli. Sanoivat, että olivat paineet miehessä aika nollissa.”
”Kun en ollut kilpaa proteesilla hiihtänyt, eikä ollut oikein käsitystä siitä omasta vauhdista, niin yllätys oli positiivinen ja laittoi miettimään, että tätä pitäisi tehdä tosissaan.”
Seuraavana kesänä Kankkunen sai Myllylästä itselleen oman valmentajan ja kisoissa alettiin käymään tosissaan.
Vuonna 2014 Kankkunen osallistui Sotshin paralympialaisiin, mutta jäi ilman mitaleja.
”Vammautumisesta oli vielä sen verran vähän aikaa ja tyräleikkauskin pari kuukautta ennen kisoja, että ihan parastaan en varmaan saanut annettua. Hieno ja ikimuistoinen kokemus kumminkin.”
Nykyaikaiset proteesit mahdollistavat hyvin niin hiihdon kuin juoksemisenkin. Kuva: Saara LaviOlympialaisten jälkeen treenaaminen ei meinannut ottaa tulta alleen. Samaan aikaan Kesälahdella pohdittiin Kankkusen kotitilan tulevaisuutta.
Navetta oli palanut vuosituhannen vaihteessa eikä karjaa ollut pitkään aikaan. Pellot olivat pieniä, kivisiä ja nyt heinällä.
”Oltiin vähän sellaisessa odotustilassa, että mitähän tässä tehtäisiin. Joku tokeni ehdottaa, että kokeilkaa erikoisviljelyä. Mansikka nähtiin sopivaksi viljeltäväksi ja siihen sitten hurahdettiin.”
Kankkunen otti suurempaa roolia maatalousaskareissa ja vuonna 2017 tila siirtyi hänelle sukupolvenvaihdoksessa. Kilpaurheilu sai jäädä kiireiden vuoksi.
Mansikkaa istutettiin vuosi vuodelta enemmän ja Kankkunen aloitti myös mehiläisten tarhaamisen. Pölyttäjät saatiin viljelmille nyt omasta takaa.
Vuodet ovat vierineet tilan töiden parissa mukavasti, mutta aivan viime vuosina haasteet ovat lisääntyneet.
”Ensin korona aiheutti ongelmia, ja kausityövoiman saaminen oli hankalaa. Isoin haaste on ollut kuitenkin tämä tuotantokustannusten nousu Ukrainan sodan alettua. Kaikkia nousseita kustannuksia ei pysty työntämään marjan hintaan ja kannattavuus on parin vuoden aikana laskenut”, Kankkunen selittää.
2010-luvun lopussa myös mansikan viljely lisääntyi ja ylitarjonta puski marjan hintaa alas.
”Samaan rytäkkään tuli monta asiaa. Nyt näyttää kuitenkin, että mansikan osalta viljelypinta-alat ovat laskeneet ja siltä osin tilanne helpottanut.”
”Usko on siihen, että tämä elinkeino jatkuu. Ehkä nämä vaikeimmat vuodet ovat jo takanapäin”
Kankkunen näkee, että ihmiset kiinnittävät entistä enemmän huomiota ruuantuotannon ekologisuuteen. ”Kyllä massan sijasta täytyy tuottaa laadukasta marjaa, jota hyvällä omatunnolla voi myydä eteenpäin”, hän sanoo. Kuva: Saara LaviHaasteista huolimatta viljelijä uskoo tilansa tulevaisuuteen ja uusia muutoksia on tulon päällä.
”En ole kahteen viimeiseen vuoteen käyttänyt kemiallisia torjunta-aineita ja tätä kautta haen erikoistumista. Nyt panostetaan siihen, että saataisiin marjaa myytyä kuluttajille suoraan, kun aikaisemmin valtaosa on mennyt välittäjille.”
Kankkusen mansikoita on myyty viime kesänä torilla ja kysyntää on riittänyt. Suunnitelmissa on nyt myös tilamyymälän perustaminen pihapiiriin.
”Usko on siihen, että tämä elinkeino jatkuu. Ehkä nämä vaikeimmat vuodet ovat jo takanapäin”, Kankkunen sanoo.
Marjanviljelyn ja mehiläistarhauksen lisäksi tilallinen harjoittaa metsätaloutta ja mökinvuokrausta.
Elämän koettelemukset ovat olleet Kankkuselle enemmänkin voimaannuttavia. Positiivinen asenne auttaa hänen kokemuksiensa mukaan selviytymään monesta. Kuva: Saara LaviAsiasta kuin asiasta innostuvan Kankkusen uusin aluevaltaus on tubettaminen. Mies julkaisee nykyään YouTube:ssa SisuLasse-nimellä videoita. Videoissa Kankkunen kuvaa arkisia tekemisiään tilan töiden parissa.
Arkiset askareet selkeästi kiinnostavat monia ja katsojia on kertynyt mukavasti.
”Positiivista palautetta on tullut paljon ja se on innostanut tekemään videoita entistä tiuhempaan tahtiin.”
”Katsojisssa on paljon alan ammattilaisia, ja heiltä saa myös ohjeita ja apua, jos on joku tenkkapoo”, Kankkunen kertoo.
Viime aikoina Kankkunen on viettänyt paljon aikaa metsätöiden parissa, ja tästä hän on myös tehnyt paljon videoita. Harvennushakkuut moottorisahalla ja taimikon avartaminen raivaussahalla näyttävät onnistuvan tekojalasta huolimatta tehokkaasti.
”Sitä on moni sanonut, että ei sitä meinaa sinun menossasi mukana pysyä kun hypit tuolla metsässä”, mies naurahtaa.
Kankkunen ei näe, että hänen tapaturmansa olisi heikentänyt hänen elämänlaatuaan. Nykyaikaiset proteesit mahdollistavat liikkumisen amputoidulla jalalla. Hyvä fyysinen kunto ja positiivinen elämänasenne ovat Kankkusen mukaan olleet myös avainasemassa.
- Osaston luetuimmat
