Etelän ihmeeteivät hetkauta
Tarinan päähenkilö Jorma on ajokortin ja täysi-ikäisyyden saavuttanut vetelä nuori mies Sodankylästä. Elämä soljuu omia uomiaan.
Jorma ei koe, että voisi tulevaisuuteensa juuri vaikuttaa. Hän ajattelee olevansa valmiiksi kuolleeksi julistettu sairastamansa sokeritaudin vuoksi.
Ainoa hänen päätettävä asia on, tuleeko kuolema luonnollisesti vai oman käden kautta.
Kylän ”Riikinkukko”, suuret unelmansa pois heittänyt Hanna, heilastelee satunnaisesti Jorman kanssa mielessään yhtä ankea tulevaisuudenkuva kuin Jormalla. Kun kylään saapuu etelästä pari sipsakkaa nuorta naista, menevät kylän poikien päät pyörälle. Tosin Jormaa eivät etelän ihmeetkään hetkauta.
Jonkinlaista ahdistusta aiheuttaa Virve, joka lyöttäytyy seuraan ja alkaa seurustella Jorman kanssa vähän niin kuin väkisin. Tätä ei tuliluontoinen Hanna hyväksy, ja Jorman hämmästykseksi tästä kaikesta kehkeytyy oikein kolmiodraama.
Oman osansa tarinaan tuo Jorman ystävä Rausku. Rausku odottaa helpon elämän ja rahan tupsahtavan eteensä jostain, mutta kun tili käy tyhjäksi ja äitikin sulkee rahahanat, alkaa Rausku suunnitella suurempia kuvioita huumebisneksissä. Kokemattomana isojen poikien seassa hankaluudet
alkavat kasaantua, ja niistä ei kovin helpolla selviäkään.
Tarina seuraa kolmen sodankyläläisen ja yhden helsinkiläisen nuoren elämää Sodankylässä, jonne ei 80-luvun juppikulttuuri räikeine väreineen ja iloisine illanistujaisineen pesiytynyt. Lapsuuden suuret haaveet hautautuvat työttömyyteen ja viinan myyntiin.
Vuontisjärven tarina näyttää erilaisen katsantokulman riehakkaaseen ja rahakkaaseen 80-lukuun. Metsätyömaiden koneellistuminen vie kylän viimeisetkin työpaikat ja isien ahdistus tarttuu jälkipolviin.
Ajaudun mielessäni 1980-luvulle, omaan lapsuuteeni ja nuoruuteeni. Levisten uuteen tulemiseen ja bootseihin. Pikkukylän savuiseen baariin, jossa uimahallikäynnin jälkeen sai käydä juomassa pirtelöt.
Ei katsottu ollenkaan kummeksuen, jos pari alaikäistä saapasteli sisään kaljakuppilaan. Myöhemmin 15-vuotiaana sinne ajauduttiin istumaan iltaa kavereiden kanssa. Soitettiin levyautomaatista Eppu Normaalia tai Popedan Pitkää kuumaa kesää ja pelattiin flipperiin viimeiset kolikot.
Vuontisjärven kuvaus Sodankyläläisestä kuppilasta tuo elävästi silmieni eteen kotikylän baarin ja sen vakiokalusteisiin kuuluneet ukon rohjakkeet.
Kaiken synkkyyden keskeltäkin löytyy aina valoa. Toiset selviävät ja toiset alistuvat kohtaloonsa.
Kirja pitää otteessaan loppuun asti. On tarve tietää, kuinka näille nuorille käy. Elämä ei olekaan niin etukäteen kirjoitettua kuin ympäristö antaa ymmärtää.
Taru Vuontisjärvi: Nyhtänkölijä.
304 sivua. Sammakko 2014
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
