Voiko erota petollisesta puolisosta, jos tämä sairastuu vakavasti? Muutos kumppanissa panee rakkauden koetukselle

”Kerron, että olen hänen vaimonsa Pirjo, että tämä on meidän kotimme, että hänen nimensä on Markku, ja valehtelen että kaikki on hyvin.”

Muutaman minuutin kuluttua sama uudestaan. Monelle vaikeasti muistisairaan omaishoitajalle tuo lienee päivittäistä rutiinia.

Kirjailija, toimittaja Minna Lindgren (s. 1963) tunnetaan räväköistä teoksistaan. Muistisairautta ja vanhojen ihmisten asemaa kehityksen kentällä hän on käsitellyt ennenkin. Suosittu Ehtoolehto-sarja on käännetty lähes 20 kielelle.

Uusi romaani Soteorpo on pamfletti, joka suuntaa rajun näyttönsä yhteiskunnan suuntaan. Lindgren kuvaa omaishoitajan uuvuttavaa arkea sote-säästöjen kurimuksessa. Teos kääntyy trilleriksi mutta pitää sisällään rakkauskertomuksenkin.

Minna Lindgren: Soteorpo. 159 s. Teos 2024  

Varhaiskasvatuksen aluepäällikkö Pirjo ja kaupunginjohtaja Markku Umpilampi olivat rakastuneet palavasti varttuneessa iässä. Avioliitto oli pitkään onnistunut, kunnes eläkkeelle jäätyään Markun persoona alkoi muuttua. Miehestä tuli vähitellen monin tavoin vastuuton häntäheikki.

Pirjo jousti kauan, myötä- ja vastamäkiin oli sitouduttu. Mutta lopulta hän oli valmis avioeroon. Samaan aikaan Markku sai kuitenkin diagnoosin muistisairaudesta, eikä Pirjo kyennyt jättämään suurta rakkauttaan.

Eihän puoliso sairaudelle mitään mahda.

Sosiaalialan ammattilainenkin kun oli, Pirjo ryhtyi omaishoitajaksi.

Mitä oli edessä, sen Lindgren vyöryttää pitelemättömällä kielellään.

Ja nyt tekee mieli antaa sisältövaroitus: ei herkkämielisille omaishoitajana aloitteleville, sen sijaan kyllä yhteiskunnan rahavirroista päättäville ja hyvinvointialueitten henkilöstölle.

Lindgren kärjistää hirtehiseen suuntaan, mutta eläytyvää lukijaa ei juuri naurata.

Lindgren pakottaa katsomaan suoraan kulissien takaiseen arkeen. Mitä säästöt voivat yksityiselle ihmiselle merkitä. Absurdia selviytymistaistelua käyvää omaishoitajaa ei saa jättää yksin.