Saksanseisoja juoksi päin äestä ja takajalka jäi pelkän nahan varaan – alkoi hoitorumba, johon on upposi kymppitonni

Sini Syrjälän ja Katja Lehtisen vajaan vuoden ikäinen Maikki-saksanseisoja oli eloisa ja vilkas koira, kuten rotunsa edustajan kuuluukin. Sitten vauhti yhtäkkiä pysähtyi jalan avomurtumaan.

"Meillä on kaksi lyhytkarvaista saksanseisojaa. Molemmat koirat juoksivat yhdessä pihalla rinnakkain ja tietysti niin lujaa kuin jaloistaan pääsivät. Vauhti vei pellolle, jossa oli kaksi äestä. Maikki törmäsi toiseen niistä täydellä vauhdilla. Kuulin sisälle vain huutoa ja kiljuntaa ikkunasta", Lehtinen muistelee toukokuista iltapäivää vuonna 2021.

Sini juoksi Kari-isänsä kanssa pellolle.

”He huomasivat, että Maikin vasen takajalka roikkui pelkän nahan varassa. Onneksi Kurikasta löytyi päivystävä eläinlääkäriklinikka, jossa koiran jalka saatiin putsattua, paketoitua ja koiran shokki hoidettua."

Maikki sai heti onnettomuuden jälkeen eläinlääkärissä hoitoa shokkiin. Kuva: Katja Lehtinen

Valvotun yön jälkeen perhe soitteli taas läpi eläinlääkäreitä. Aikoja oli lähes mahdotonta saada.

"Lopulta soittokierroksen päätteeksi Toijalasta löytyi eläinlääkäri, joka ymmärsi meidän tukalan tilanteen. Toijalassa jalka kuvattiin ja raudoitettiin."

Murtuma korjattiin eläinlääkärissä tukevilla raudoilla.  Kuva: Katja Lehtinen

Lehtinen kertoo, että tästä alkoi varsinainen hoitorumba, sillä jalkaa piti muutaman kerran päivässä suihkutella ja voidella. Siteitäkin oli vaihdettava usein. Lisäksi koiralle piti olla lähes ympärivuorokautinen vartiointi, jotta koira ei pääse repimään siteitä pois jalasta.

"Juuri kun jalka näytti paranevan, jalkaan kehkeytyi luutulehdus. Kun siitä selvittiin, koiran iho alkoi hylkiä rautoja, ja ne jouduttiin poistamaan. Maikin jalka oli vaarassa mennä kuolioon."

Tällä hetkellä Maikin vasen takajalka on taas kunnossa mutta vaatii edelleen lähes päivittäistä rasvausta.

"Harvalla koiralla voi sanoa olevan kymppitonnin kinttu. Niin paljon rahaa koiran jalan hoitamiseen on kulunut", Lehtinen laskeskelee.

Maikista tuli pätevä metsästyskoira vaikka harjoittelu kärsi toipumisaikana.  Kuva: Sini Syrjälä

Maikki-koirasta on tullut kaikesta huolimatta pätevä metsästyskoira.

"Sorsa tulee melko nätisti vedestä käteen saakka, vaikka harjoittelu jäi toipilasaikana vähille. Nyt olemme vihdoin suunnitelleet kanakoirakokeisiin menoa."

Lehtinen kertoo, että harjoittelu oli alkuun hankalaa, koska koiran koko takapää kramppasi uidessa. Kramppaukseen auttoi koirahieronta ja käynti osteopaatilla.

"Liikuttavalta tuntui, kun nyt keväällä näyttelyssä tuomari kehui erityisesti sitä, että koiralla on kaunis liike", Lehtinen sanoo hieman nieleskellen.