Television vuoksi olohuone uusiksi

Päätimme hankkia uuden television. Vihdoin, sillä asiasta oli keskusteltu säännöllisesti jo parin vuoden ajan. Olin nihkeä, koska meidän vastaanottimestamme ei ole enää vuosiin katsottu muuta kuin lauantai-iltojen viihdeohjelmia, lastenohjelmia ja jalkapallon arvokisoja.

Oma satunnainen ”television katseluni” on siirtynyt jo aikaa sitten lähes kokonaan kannettavien ruutujen ja suoratoistopalveluiden varaan. En siis nähnyt tarvetta uudelle telkkarille. Lopulta mies ymmärsi vedota siihen, että olisi kiva katsella suoratoistopalvelusta koko perheen voimin leffoja. Neljä henkeä ja läppärin ruutu ei oikein toimi.

Joten hyvin palvellut vanha laite siirtyi jatkamaan elämäänsä sukulaisten mökkitelevisiona ja meidän olkkarissamme alkoi operaatio television digiloikka kuten lapset asian ilmaisivat.

En osannut arvata millainen paisuva pullataikina uusi ruutu tulisi olemaan. Uusi on totta kai vanhaa isompi, mikä tarkoitti, että sitä ei voinut sijoittaa samaan paikkaan kuin vanhaa. Uudesta paikasta päästiin yksimielisyyteen nopeasti. Perheriita meinasi syntyä, kun en halunnut televisiota seinälle mutta halusin johdot nätisti piiloon.

Kompromissina päädyimme uuden tv-tason hankintaan, sillä vanha oli liian leveä uuteen paikkaan. Ilmoitin ensimmäiseksi, että ei sitten ainakaan mitään Ikeaa. Kävimme ihmettelemässä parissa huonekalukaupassa valikoimaa ja selasin verkkokauppoja laihoin tuloksin. Tarjolla olevat eivät joko sopineet yhteen muiden kalusteiden kanssa tai sitten ne olivat liian leveitä. Arvaatte varmaan, että töllötin seisoo nyt tukevasti Ikeasta hankitun tv-tason päällä.

Television uusi paikka tarkoitti siis olohuoneen huonekalujen uudelleen sijoittelua. Yksi kaunis syyslauantaipäivä menikin kirjahyllyä tyhjentäessä, siivotessa ja siirtäessä. Lopulta kaikki huonekalut olivat nätisti omilla paikoillaan ja televisio yhteyksineen viritetty.

Onhan se eri asia katsella porukalla viihdettä isommalta ruudulta kuin siitä vanhasta pienemmästä. Muutama leffakin on jo miehen kanssa ehditty katsoa kaksistaan lasten mentyä nukkumaan, mitä emme ole ihan hetkeen tehneet.

Pikku hiljaa uutuuden viehätys on kuitenkin alkanut karista. Viime päivinä olen jo ehtinyt ruudun ihailun sijasta katsella olohuonetta uusin silmin huomatakseni, että sohvapöydän virkaa tekevät pikkupöydät eivät muuten enää sovi sisustukseen lainkaan. Kauankohan menee, että asia häiritsee niin paljon, että ollaan jälleen huonekalukaupoilla.

Onneksi olohuoneen maalauksesta ei ole kuin muutama vuosi aikaa, eikä seinissä näkynyt huonekalujen jättämiä jälkiä. Pidempään paikoillaan seisoneiden mööpeleiden jäljiltä olisi ehkä joutunut maalaamaan seiniäkin. Siinä kohtaa pullataikina nimeltä uusi tv olisi paisunut jo reippaasti laitojen yli.

Kirjoittaja on Mannerheimin Lastensuojeluliiton tiedottaja.