Omista kuusista veistetty hirsitalo sai päälleen käsintehdyn peltikaton ja eristeeksi lampaanvillaa

Kokemukset sisäilmaoireilusta ovat monelle syy etsiä uuteen kotiin perinteisiä ratkaisuja, jotka on pitkällä käyttökokemuksella todettu toimiviksi. Usein tällöin käännytään luonnonmateriaalien puoleen.

"Meillä kriteerinä oli tehdä sellainen talo, joka kestää ja säilyy pitkään terveellisenä asua. Hirsitalothan on hyviksi havaittu pitkällä kokemuksella", venepuusepäksi kouluttautunut Vesa Lahtinen kertoo perheen talotyömaalla Saimaan rannalla.

Kallion päälle korkeille perustuksille valmistuu käsin veistetty hirsitalo, jonka teossa mies on itse ollut alusta lähtien mukana paikallisen Hirsirakennukset V. Sairasen kanssa.

Lampaanvilla on luonnonmukainen eriste, jota Suomessa käytetään hyvin vähän. Sopiva villa löytyi Itävallasta. Kuva: Saara Lavi

Talon hirret on veistetty oman metsän isoista kuusitukeista. 20 senttiä paksujen seinien veistotyö alkoi helmikuussa, ja paikoilleen hirsikehikkoa päästiin siirtämään kesäkuun alussa.

"Puun järeysvaatimus oli kova, jotta pitkät 15 metrin sivutkin saatiin tehtyä lähes kokonaan yhdestä puusta. Jatkoksia on vain kahdessa varvissa", Lahtinen kertoo.

Syksyllä peltiseppä nakutteli taloon kuukauden verran kattoa, jota reunustavat perinteiset viiston puun päälle pellistä taivutetut jalkarännit. Räystäskouruja taloon ei siis tarvita.

"Katon pitäisi kestää sata vuotta. Tavallisen profiilipellin kanssa olisi ehkä vielä joskus joutunut tekemään kattoremonttia", Lahtinen tuumii.

Talo veistettiin Hirsirakennukset V. Sairasen työmaalla ja siirrettiin sitten kohteeseen. Kuva: Saara Lavi

Eristeeksi paksujen hirsien väliin laitetaan lampaanvillaa. Se on ionisoitu, eli käsitelty niin, etteivät koit iskisi siihen. Suomessa eristevillaa ei ole tuotteistettu, vaan sopiva eriste löytyi Itävallasta, missä villaa käytetään eristeenä paljon.

Käytössä villa on ollut Lahtisen mukaan miellyttävä ja helppo asentaa. Toinen luonnollinen vaihtoehto olisi ollut pellava, mutta pellavaeristeistä monissa on sidosaineena muovia.

Luonnollinen ratkaisu pysäyttää myös kosteutta perustuksien ja hirsien välillä. Paikassa, jossa monesti käytetään bitumihuopaa, on koivun tuohta. "Miksi käyttää teollista tuotetta, kun sen voi korvata luonnon materiaalilla, joka on vielä parempi", Lahtinen linjaa.

Talon katto on käsintehty peltikatto, jota reunustavat perinteiset pellitetyt jalkarännit. Taustalla saunarakennus, jossa on myös tekninen tila. Kuva: Saara Lavi

Talon salvoksena on käytetty niin sanottua lukkonurkkaa, joka on yksi Suomen perinteisistä nurkkatyypeistä. Ennen taloa veistetyssä piharakennuksessa käytössä on lohenpyrstönurkka.

"Se on vähän helpompi. Sen jälkeen teki mieli kokeilla päärakennukseen jotakin toista perinteistä nurkkatyyppiä", Lahtinen kertoo.

Lyhyt nurkkatyyppi mahdollistaa tarvittaessa helposti lautavuorauksen. Pariin vuoteen sellaista ei kuitenkaan edes harkita, jotta hirsirunko ehtii painua lopulliseen asentoonsa.

Tärkeää on, että puutalossa on korkea kivijalka, ja riittävän pitkät räystäät.

Tekninen tila, jonka kautta esimerkiksi maalämpö toimii, on sijoitettu piharakennukseen, mistä johdetaan lämpöä talon vesikiertoisiin pattereihin. Lisäksi taloon tehdään kaksi tulisijaa, leivinuunin ja takan yhdistelmä sekä pönttöuuni. Niiden kautta toimii myös painovoimainen ilmanvaihto.

Talon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Saatsi Arkkitehdit, joka on erikoistunut vanhojen toimivaksi tunnettujen materiaalien ja rakennustapojen soveltamiseen nykyrakennuksiin.

Talon ydin on kuusi metriä leveä olohuoneen ikkuna, josta avautuu näkymä Saimaalle. Sen edustalle rakennetaan lopuksi myös terassi. Sitä ennen muuta työtä riittää vielä lähes vuodeksi, Lahtinen arvioi.

Halvaksi talo ei omasta työstä ja puutavarasta huolimatta ole tullut. "Käsityö maksaa. Kyllä tässä riittää maksettavaa eläkeikään saakka", Lahtinen toteaa.

Siitä huolimatta ratkaisu tuntuu oikealta. "Oli mahdollisuus käyttää omaa puuta ja rakentaa tähän vaimon suvun rantapaikalle."