Keräilijä Pentti Haka ihailee eniten 1960-luvun radioita, joista hän kiinnostui pikkupoikana – "Monta kertaa olin radioliikkeen ikkunan takana, nenä ikkunassa katsomassa laitteita"

Kotimaisia putkiradiomerkkejä ovat mm. Helvar, Asa, Fenno, Helkama, Kerho, Ruusuvaara, Salora, Fazer ja Haka. Kuvassa on ASA-radio. Kuva: Jaana Kankaanpää

Pentti Haka keräilee erilaisia radio- ja mittalaitteita. Sydäntä lähimpänä ovat kuluttajaradioiden haara 1920-luvulta alkaen noin 1990-luvulle saakka.

Kuluttajaradioihin kuuluu pöytä- ja matkaradioita, joita Hakalle on kertynyt pari sataa yksilöä. Näiden lisäksi on nauhureita, levysoittimia ja kotistereoita.

Radiotekniikan ja elektroniikan mittalaitteita Pentti Hakan hyllyissä on 160 kappaletta. Hakalla on myös 25 sotilasradiota Suomesta, USA:sta ja Neuvostoliitosta.

Suomalaiset sotilasradiot ovat talvi- ja jatkosodan aikaisia laitteita, joita on käytetty sotatoimissa lähettiminä ja vastaanottimina. Lisäksi hänellä on muutamia puiseen kaappiin rakennettuja yhdistelmiä, kuten televisio-radioita ja levysoitin-radioita.

Haka on ollut radioista kiinnostunut jo pienestä pojasta lähtien.

”Lapsena ja nuorena monta kertaa olin radioliikkeen ikkunan takana, nenä ikkunassa katsomassa laitteita. Ehkäpä sen takia pidän kiinnostavimpana juuri sen ajan, noin 1960–luvun radioita, joista silloin haaveilin”, kuvailee Pentti Haka.

”Ne ovat sympaattisia ulkopuolelta ja kauniita myös sisältä.”

• Kidekone on yksinkertainen radiovastaanotin, joka kuuluu radiotoiminnan historian alkuaikoihin. Se ei tarvitse ulkopuolista virtalähdettä, vaan se saa käyttövoimansa suoraan vastaanottamistaan radioaalloista. Kidekoneessa ääntä ei vahvisteta, joten kuuntelemiseen tarvitaan kuulokkeet.
• Putkiradion kulta-aika oli 1930-1960–luvuilla. Putkiradiot ovat kookkaita pöytäradioita, jossa on jalopuukuori ja messinkisiä yksityiskohtia. Putkiradioiden kaiutinkankaita on suunnitellut mm. Dora Jung.
• Kotimaisia putkiradiomerkkejä ovat mm. Helvar, Asa, Fenno, Helkama, Kerho, Ruusuvaara, Salora, Fazer ja Haka. Salora Riviera on yksi Suomen suosituimmista putkiradioista, joita on myyty noin 30 000 kpl.
• Transistoriradiot syrjäyttivät putkiradiot 1960-luvulla. Silloin vastaanottimen koko pieneni merkittävästi. Kuoren materiaalivalikoima lisääntyi, esimerkiksi Friitala teki kotimaisia nahkakuoria transistoriradioihin.
• Kotimainen radiovalmistus kuihtui täysin 1980-luvulla. Esimerkiksi Salora siirtyi televisioiden valmistamiseen.
• Putkiradioita korjaavia radioharrastajia ja yrityksiä on harvassa ja korjaaminen maksaa yleensä enemmän kuin radion nykyinen ostohinta.
• Kannattaa tutkia myös Suomen radiohistoriallisen seuran (radiohistoria.fi) sekä Suomen radioamatöörien sivut (sral.fi). Radiomuseoita on mm. Petäjävedellä, Lahdessa, Kouvolassa, Tavastilassa ja Salossa.

Kuvassa Pentti Hakan kokoelmia. Kotimainen radiovalmistus kuihtui täysin 1980-luvulla. Esimerkiksi Salora siirtyi televisioiden valmistamiseen. Kuva: Jaana Kankaanpää

Radion sisälle hän katsoo myös, koska tekniikka on hienoa. Pentti Hakan isä rakensi radioita ja myös poika on purkanut, rakentanut ja korjannut lukemattomia laitteita. 15-vuotiaana hän oli jo ajoittain töissä radio- ja tv-korjaamossa.

Vanhoja radioita ovat vioittaneet erityisesti säilytyspaikan kosteus. Radioiden kytkimien kontaktit hapettuvat huonoissa säilytysolosuhteissa herkästi.

”Parhaiten radiot säilyvät kuivissa olosuhteissa, kun lämpötila on noin 20 astetta”, kertoo Pentti Haka.

Varhaiset putkiradiot toimivat paristoilla. Kun kotiin tuli sähkö, vaihdettiin radio sähköllä toimivaan ja paremmin kodin sisustukseen sopivaksi.

Ula-alueen tultua käyttöön jäi suuri määrä putkiradioita vanhanaikaiseksi. Putkiradion putket myös ikääntyvät. Ne ovat toki helposti vaihdettavissa, jos sellaisia on saatavilla.

Radiotekniikan mullistavat transistorit keksittiin 1948 ja ne korvasivat 1950-60–lukujen aikana putkiradiot. Radion koko pieneni, kun putket vastaanottimen sisältä korvautuivat sormenpäätäkin pienemmällä transistorilla.

Muutoksen jälkeen yhtäkkiä radio kulki mukana kaikkialla, uimarannalla, autossa, veneessä ja kuten Pentti Hakan tapauksessa, pyörän tarakalla. Matkaradioihin tuli ajan linjakas muotoilu, väritys ja materiaalit.

Philips matkalevysoitin ja kansi. Kuva: Jaana Kankaanpää

Eniten Hakaa kiinnostavat matkaradiot, joista parhaimpia hän pitää suomalaisia sekä saksalaisia merkkejä, esimerkiksi Telefunkenia.

Pentti Haka ei tällä hetkellä aktiivisesti hanki kokoelmaansa radioita, mutta jos kohdalle sattuu kiinnostava yksilö, hän tekee kyllä kaupat.

”Usealla näistä ei juurikaan ole rahallista arvoa”, kertoo Haka. Hän ei myöskään myy radioita eteenpäin. ”Joskus voin vaihtaa jonkun radion sellaiseen, joka on minulle kiinnostavampi.”

Mitä radioharrastaja sitten kuuntelee radiosta? ”Mitä sattuu. Viimeksi Yle Puhetta.”