Suomalaisen magian karmaiseva historia: Synnyttäjälle runsaasti viinaa, rakastetulle ruuaksi sammakkoa – tämä tietokirja on silti iloa silmälle

Karoliina Kouvola: Pohjolan noituus — Magian historia Pohjoismaissa. 192 sivua. Otava. Kuva: Atena

Pohjolaan on kautta historian tiivistynyt jotain mystistä ja maagista. Ajateltiin, että pohjoinen ilmansuunta linkittyy tuonpuoleisuuteen. Tuonela, kuolleiden voima ja luonnon väki ovat leimallisia Pohjoismaiden magiaperinteessä.

Uskontotieteilijä Karoliina Kouvola on tehnyt syväluotaavan tietokirjan magian ja noituuden harjoittamisesta Pohjoismaiden historiassa. Hän on aikaisemmin tutkinut muun muassa Helsingin aaveita ja Pohjolan jumalattaria.

Magialla on pyritty vaikuttamaan ruuan saantiin, terveyteen ja hedelmällisyyteen. Kouvola määrittelee magian voimaksi, jota voidaan ohjailla rituaalien, loitsujen tai ajatuksen avulla. Magiaa ja noituutta on käytetty niin pahojen voimien karkottamiseen kuin myös hyvien asioiden aikaansamiseksi.

Kieli on kansantajuista ja kiehtovaan sävyyn väritettyä. Luvut ovat sopivan lyhkäisiä, eikä niille ole ahdettu uuvuksiin asti tietoa, kuten tietokirjoissa usein tuppaa olemaan.

Läpi kirjan on runsaasti tietolaatikkoja, joissa on kerrottu esimerkiksi kristinuskon ja magian yhteenlinkittymisestä, karhun peijaisista ja huumaavien aineiden vaikutuksesta magiaan. Tietoa magiasta on saatu muun muassa arkeologisista löydöksistä ja kirjallisuudesta.

Mustavalkoiset kuvat magiaan liittyvistä, taidehistoriallisista teoksista syventävät lukukokemusta, joka on kutkuttavan jännittävä mutta myös mielenkiintoinen Suomen historian kannalta. Kirja sopii erityisen hyvin keskikesän valoisten iltojen tunnelmankohottajaksi.

Erityisen kiinnostavia ovat mielestäni metsästykseen tai maatalouteen liittyvät rituaalit, joilla on yritetty vaikuttaa joko metsästysonneen tai hyvään satoon.

Esi-isiemme magiaperinne toisinaan myös kauhistuttaa. Esimerkiksi Pirkanmaan Eräjärveltä on löydetty synnytysohjeet vuodelta 1904. Synnyttäjälle annettiin loitsun lukemisen yhteydessä runsaasti viinaa, jonka kuviteltiin olevan voimistavaa ja terveellistä.

Esimodernin ajan maanviljelysyhteisöstä tunnetaan myös lemmennostatusrituaali, jossa nainen syötti miehelle sammakon luilla höystetyn leivän.

Ansiokasta teoksessa on, kuinka se varoo saamelaisten toiseuttamista ja suhtautuu myös kriittisesti alan tutkimukseen. Saamelaisalueita on usein eksotisoitu ja tämä vähemmistöryhmä on esitetty ennakkoluulojen valossa.

Usein saamelaisten kuvaukset ovatkin ulkopuolisten kirjoittamia ja alkuperäisistä yhteyksistään irrotettua. Kouvolan teos ei kuitenkaan tutki yksityiskohtaisesti saamelaisten uskontohistoriaa, mikä olisi ollut tarpeellinen lisä teokseen, jotta voisimme ymmärtää myös saamelaisalueiden magiaperinnettä.