Mila-kissa tunnetaan jo kirjastossakin – puoliksi Maine Coon- rotuinen kissa herättää ihastusta eteläpohjalaisella kylällä

Puoliksi Maine Coon- rotuinen Mila tuli alahärmäläiselle Ida Ikolalle ja hänen miehelleen seitsemän vuotta sitten. Pentu löytyi Tori.fi-sivuston kautta Lappajärveltä.

Tupsukorvainen pentu kierteli ensin haistelemassa huoneita mutta sopeutui nopeasti uuteen kotiin. Ikolalla oli ollut aiemminkin kissoja, mutta tässä kissassa oli jotain erikoista.

”Mila on paljon seurallisempi kuin aiemmat kissani. Se on luonteeltaan luottavainen ja lempeä niin kuin Maine Coon- rotuiset yleensä ovat”, Ikola kertoo.

Perheeseen on vuosien varrella syntynyt kaksi lasta. Kun vaunulenkit tulivat ajankohtaisiksi, tapahtui jotain hieman odottamatonta.

”Aina kun tein lähtöä ulos, kissa pyöri eteisessä ja istui oven edessä odottamassa meitä. Sitten se tassutteli perässämme, kun menimme kävelemään lähiteille.”

Siitä aukeni Milalle uusi maailma. Nykyisin se lähtee Idan ja lasten kanssa mukaan niin lähipuistoon kuin urheilukentän ympäristöön sekä viihtyy heidän kanssaan pihalla. Se haluaisi tulla mukaan joka paikkaan, jos vain saisi.

Tuulisella tai sateisellakin säällä kissa lähtee mielihyvin mukaan. Ainoastaan hyinen pakkaskeli saa sen jäämään kotiin.

Kivenheiton päässä kotoa sijaitsee kirjasto. Paikalliselle kirjastonhoitajalle on jo tuttu näky, kun ulkona lasioven takaa tuijottaa mustavalkoinen kissa.

Mila odottelee tyytyväisenä oven takana silloin, kun käydään kirjastossa, Ikola kertoo.

”Ihmiset ovat joskus kyselleet, kenen kissa tuolla ikkunan takana on. Kirjastonhoitaja tietää jo vastata siihen, että se on Ikolan perheen kissa, joka siellä vain odottelee. Ihmiset ovat suhtautuneet kissaamme huvittuneesti. Koskaan ei ole tullut negatiivista sanomista. Pikemminkin Milaa on ihasteltu.”

Perheen lapset tietysti rakastavat, kun kissa lähtee heidän kanssaan mukanaan eri paikkoihin. Myös Mila pitää lapsista, vaikka kovat äänet saattavat joskus pelästyttää sitä.

Vain kerran kissa on pitänyt kantaa kotiin. Silloin Ikola oli kävellyt syksyllä lasten kanssa ohrapellon reunaa pitkin. Kissa alkoi hyppelehtiä omituisesti eikä suostunut jatkamaan enää matkaa. Ehkä se varoi tassujaan pellon sängen vuoksi tai sitten maa oli upottavan märkää.

Ikolan mielestä on mukavaa, että kissa haluaa ulkoilla heidän kanssaan. Joskus häntä hieman mietityttää liikenne, vaikka Mila osaakin taitavasti varoa autoja. Perhe on kuitenkin päättänyt, ettei sen kanssa mennä isommille teille.

”Joskus jos Mila on pihalla esimerkiksi ulkorakennuksessa ja haluamme lähteä ilman sitä, joudumme ihan hiipimään pihalta, ettei se huomaisi lähtöämme. Jos tiedossa on pidempi kävelymatka, jätämme kissan tietysti kotiin.”