"Vaatteet jäätyivät päälle, hauikset mustuivat tasatyönnössä ja suksi katkesi alamäessä" – massahiihdon veteraani kertoo, mitä kaikkea ladulla voi tapahtua

Pirkan hiihdon nousut alkavat todenteolla vasta puolenmatkan jälkeen. Huikaisevan kauniita maisemia saavat ihailla ne, joiden silmissä ei siinä vaiheessa jo sumene. Kuva: Timo Filpus

Tampereelta kotoisin oleva Erkki Saarilampi, 77, näki vuonna 1965 Erämies-liikkeen ikkunassa isot mainokset Pirkan Hiihdosta. Erkki Palolampi ja Lauri Pihkala olivat 10 vuotta aiemmin ideoineet maratonhiihdon, jossa hiihdetään Niinisalon varuskunnasta Tampereelle 90 kilometrin matka osin varsin rankoissa maastoissa. Mukaan pääsee jokainen, joka uskaltaa ja jonka kunto kestää.

Osallistumisen ikäraja oli 20 vuotta, ja sen verran Saarilampi oli juuri ehtinyt täyttää.

Sillä kertaa maaliskuun ensimmäiselle sunnuntaille osui paukkupakkanen. Saarilampi oli pukeutunut jo alkumatkasta mahdollisimman lämpimästi, kun mehuasemat taas oli sijoitettu lämpimiin tupiin.

"Menin tietenkin hikisenä sisään. Kun lähdin ulos, vaatteet jäätyivät. Olin kuin ritari haarniskassaan. Vaatteet narisivat ja nitisivät. Matkalla kului melkein 12 tuntia. Päätin, että ei koskaan enää", muistelee Luumäellä nykyään asuva mies.

Viimeiseksi reissu ei kuitenkaan jäänyt. Nyt miehellä on takanaan jo 55 Pirkan Hiihtoa, ja hän on yksi Pirkan 25 "hiihtokuninkaasta. Kuninkaalliseksi korotetaan, jos on onnistunut hiihtämään matkan 50 kertaa.

Vaikka Saarilammelta puuttuu varhaisvuosien kilpahiihtotausta, hän kehittyi aikuisiässä mainioksi hiihtäjäksi. Miehen nopein aika 90 kilometrillä on 1980-luvulla hiihdetty 5,15, ja parhaimmillaan hän oli Pirkan retkisarjan nopein ja vuonna 1970 koko porukan kahdeksas – ja osallistujia oli sentään parhaina vuosina tuhansia.

1980-luku oli nimensä mukaisesti massahiihtojen aikaa. Pirkan Hiihdon osallistujaennätys tehtiin vuonna 1982, jolloin matkaan lähti lähes 5 500 hiihtäjää. Sittemmin massat ovat olleen hiipumaan päin, ja vuonna 2019 tapahtumaan osallistui noin 1 900 kuntoilijaa.

Koronan vuoksi vuonna 2021 ei Pirkan Hiihtoa hiihdetty, ja vuonna 2020 tapahtuma järjestettiin lumen vähyyden vuoksi tynkänä täpärästi ennen epidemian alkua. Se saattoi jäädä Saarilammen viimeiseksi, sillä nivelrikko on vienyt molemmat polvet niin huonoon kuntoon, että vain tasatyöntö onnistuu. Pitkään mietittyään hän vetäytyi tämän vuoden Pirkan Hiihdosta, joka järjestetään tuttuun tapaan maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina.

Pirkan hiihdon järjestäjät odottavat tänä viikonloppuna tapahtumaan noin 1 500:aa osallistujaa.

Lähtöpaikka ja -aika ovat Pirkassa haasteellisia. Perinteinen tyyli starttaa Niinisalosta klo 7 aamulla, joten kuljetus lähtee Tampereelta sinne jo ennen aamuviittä. Unet jäävät siksi monelta vähiin tai kokonaan väliin.

Aiemmin vaihtoehtona oli patjamajoitus Niinisalon koulun juhlasalissa muutaman kilometrin päässä lähtöpaikasta. Koulu on kuitenkin jo poistettu käytöstä, eikä satojen ihmisten yhteismajoitus enää muutenkaan toimisi koronan jälkeisessä maailmassa.

Saarilampi kehottaa ensikertalaista ottamaan rauhallisesti: etene hiljaa, katsele maisemia ja kuuntele kehoa. Kuntopohjaa kannattaa hänen mielestään kasvattaa ennen Pirkkaa ainakin muutamilla sadoilla hiihtokilometreillä.

Tärkeintä on silti omien voimien jakaminen oikein. Reitin alkumatka on jopa petollisen tasaista aina puoleen väliin saakka, joten monet erehtyvät menemään alussa liian kovaa. Puolimatkassa ollaan Hämeenkyrön lentokentällä, ja ylämäet alkavat kunnolla vasta Kyröskoskelta. Lopullisesti veri punnitaan Rokkakosken jyrkissä nousuissa.

Saarilammen mielestä hänen raskaimmat Pirkan Hiihtonsa olivat kolme ensimmäistä. Ladut tehtiin ennen hiihtäen, ja kahden rinnakkaisen latu-uran välissä saattoi olla jopa puoli metriä lunta.

"Toisessa Pirkassani vaihdoin yhdessä alamäessä kaistaa, ja latu-urien välissä lumen alla olikin kuusennäre. Jalka tarttui siihen ja suksi katkesi."

Mies käveli takaisin päin kilometrin matkan Jämin huoltopisteelle. Siellä oli myytävänä puusuksia myös yksin kappalein, mutta paremman puutteessa Saarilampi joutui tyytymään 10 senttiä liian pitkään. Siihen hän ruuvasi katkenneesta suksesta siteen, ja matka saattoi jatkua.

"Tunnin kuluttua tuli ensimmäinen hiihtäjä selkä edellä vastaan. Ukolla oli puoli metriä pidemmät sauvat kuin mies itse, joten hän joutui pitelemään niiden varresta kiinni."

Maalissa Saarilampi oli kaikesta huolimatta kaksi tuntia nopeampi kuin ensimmäisellä kerralla.

Hänen kolmanteen Pirkan Hiihtoonsa taas osui armoton vesikeli. 90 kilometriä epätoivoista rimpuilua ja tasatyöntöä oli ainut vaihtoehto, sillä märkä puusuksi imaisi latuun kiinni kuin imukuppi vailla luistoa ja pitoa. Tasatyöntö ei tuolloin todellakaan ollut samaa kuin nyt, sillä sauvat olivat lyhyet ja suksi kitkainen.

"Vielä viikon kuluttua hauikset olivat aivan mustina", Saarilampi muistelee.

Tuona vuonna 1967 koko hiihdon nopein oli Erkki Ristanen ja kakkoseksi hiihti kolminkertainen olympiavoittaja Veikko Hakulinen.

Hiihtäjät ovat Pirkan Hiihdon puheenjohtajan Tapio Syrjäsen mukaan nykyään hyväkuntoisia ja tuntevat rajansa, joten tragedioilta on vältytty kovasta rasituksesta huolimatta. Lisäksi jokaisella 12 tankkauspisteellä voi halutessaan luovuttaa ja saada kyydin maalipaikalle.

Meno on myös siistiytynyt, sillä aiempina vuosina Syrjänen ja Saarilampi kertovat kosteutta olleen muuallakin kuin suksien alla. Saarilampi muistelee useiden juhlijoiden onnistuneen kuitenkin selviämään ennen lähtöä ja joidenkin jopa pääsemään maaliin saakka – vaikka silmät ja nenä punottivat jo ennen urakkaa.

Äärirajoilla Saarilampi muistaa itsekin käyneensä pari kertaa, ja aina oli kyse energian puutteesta. Kerran silmissä sumeni alamäessä, mutta tilanne korjaantui, kun hän heitti kourallisen palasokeria suuhunsa.

Jokin taika Pirkassa täytyy olla, koska suuri osa kerran matkaan lähteneistä palaa takaisin vuodesta toiseen.

"Se on haaste ja kuntomittari, sillä aina omaa suoritustaan vertaa edelliseen vuoteen ja tietenkin myös muihin osallistujiin. Olen aina ollut aika kilpailuhenkinen", myöntää Saarilampi.

Saarilammen poika jatkaa isänsä viitoittamilla laduilla, ja hänelläkin on takamaan jo 25 Pirkan Hiihtoa. Isästä taas ei varmuudella mene sanomaan, oliko edellinen kerta sittenkään se viimeinen. Vuosi on pitkä aika.

66. Pirkan hiihto käynnistyy perinteisellä tyylillä 6. maaliskuuta Niinisalosta klo 7. Vapaan- eli luistelutyylin harrastajat lähtevät matkaan klo 11.

Lue lisää:

Tommi Kylliäinen on paitsi menestyvä ravivalmentaja myös kova hiihtomies – Finlandia-hiihdossa maaliin sijalla 40

Vaasahiihto pahoitti ruotsalaisviljelijöiden mielen – Hiihtäjille tarjottiin vain kasvisruokaa

Aarre: Puinen, tervapohjainen suksi sopii pakkaskelille – pito pehmeällä lumella on omaa luokkaansa