Siili piristyi nopeasti, kun se pääsi kuumavesipullolla ja pyyhkeillä varustetun kauppakassin lämpöön. Kuva: Kaisu Kantola
Vesivahinko turmeli siilin pesän, mutta Kaisu Kantola pelasti palelevan piikkipallon – videolla harhailija vaikuttaa hyvävointiselta
Kaisu Kantola on löytänyt hankisiilejä aiemminkin. Siilit saattavat havahtua talvihorroksesta, ja kevättalvella kurniva nälkä estää sen vaipumisen horrokseen uudestaan.
Jämsästä löytynyt siili painoi punnituksessa 800 grammaa. Se oli hoikassa kunnossa, mutta ei vaarallisen laiha. Kuva: Kaisu KantolaJämsäläinen Kaisu Kantola oli kahden koiransa kanssa lenkillä, kun hän havaitsi lumihangen päällä oudon mytyn metsäpolun vieressä. Lähempää katsottuna erottuivat pienet jalanjäljet, joiden päässä makasi kippuralla siili.
Koirien vuoksi siilin tutkiminen oli haastavaa, mutta Kantola totesi siilin hengittävän ja liikkuvan hieman.
Onneksi kotiin oli vain parisataa metriä matkaa. Hän vei koirat kotiin, nappasi mukaansa kuumavesipullon, pyyhkeen ja kauppakassin ja palasi paikalle autolla.
Ilokseen Kantola huomasi, että siili oli liikkunut hieman muttei kuitenkaan ollut hävinnyt mihinkään.
Kantola nosti siilin kauppakassiin ja vei sen kotiin. Siili vaikutti hyvinvoivalta, sillä se yritti jo lyhyen automatkan aikana kömpiä kauppakassin suojista ulos.
Jämsässä on viime aikoina ollut sateista ja märkää. Vesilätäköitä on ollut ympäriinsä.
”Epäilen, että olisiko sillä pesä kastunut.”
Eläinsuojelutyötä tekevä Maria Pesonen kävi noutamassa siilin Kantolan hoivasta pian. Siilin seuraava etappi oli eläinklinikka Huiskuhäntä, jossa sen kunto on juuri tarkastettu.
”Ollaan täällä vielä ja ihan kohta olemme lähdössä kotiin.”
Tilanne vaikuttaa hyvältä, sillä siili on juuri punnittu, ja se on Pesosen mukaan ulospäin hieman hoikassa kunnossa mutta ”hyvän kokoinen ja iso tyttösiili”. Painoa sillä on 800 grammaa.
Toistaiseksi siili ei ole vielä suostunut syömään tai juomaan itsenäisesti. Pelokkaan piikkipallon juottaminen ei olekaan ihan yksinkertainen homma.
”Annoimme sille nyt kaksi kertaa vettä ruiskulla, kun se menee niin rullalle”, Pesonen kertoo.
Tämä hankisiili ei ole ensimmäinen, jonka Kantola on löytänyt, mutta näin aikaisin kevättalvella hän ei muista harhailijoihin törmänneensä.
”Kerrankin pihaan tuli siili, joka oli sairaan oloinen. Se kiersi kehää eikä välittänyt ihmisistä.”
Pesonen kertoo, että siilejä heräilee usein kevättalvella. Horros ei ole niin syvä, etteivätkö ulkopuoliset häiriöt herättäisi niitä. Toisaalta luonnollisetkin syyt saattavat katkaista talvilevon.
”Ne heräävät talven aikana muun muassa pissaamaan aina välillä.”
Ikävämpiä tapauksia ovat esimerkiksi pesän romahtamiset, joita voi sattua vaikkapa lumiaurojen vuoksi.
Katkesipa horros mistä syystä tahansa, kevättalvella siili saattaa kaivautua ulos pesästään ihmettelemään kevään tuloa.
”Nälkähän on hirveä siinä kohtaa, eikä sellaisessa nälässä kukaan pysty nukkumaan”, Pesonen kuvailee.
Luonnosta ei kuitenkaan vielä tässä vaiheessa löydy siilille ravintoa, joten hangella harhailu saattaa koitua niiden kohtaloksi.
Tällä kertaa jämsäläissiilillä kävi hyvä onni, kun Kantola sattui löytämään sen.
Seuraavaksi siili saa asettua rauhassa omaan koppiinsa Pesosen kotona. Sen vointia seurataan, mutta sitä ei Pesosen mukaan sovi kesyttää, jotta sen taipumus ravinnon hankkimiseen säilyy.
Keväällä siili palautetaan löytöpaikkaansa, jahka voidaan olla varmoja, että sille riittää ravintoa.
- Osaston luetuimmat
