Taitokeskuksen loppu herätti kyläläisissä taisteluhengen – Käspaikka pitää vanhan kunnantuvan elävänä Parikkalassa

Reipas karjalainen puheensorina täyttää Parikkalan Käspaikan tuvan. On kuun ensimmäinen torstai ja samalla kevään viimeinen kaikille kuntalaisille tarkoitettu tapaamisilta vanhassa kunnantuvassa.

Moni on tullut hakemaan jäsenkorttiaan ja osa jää myös tekemään varpaluutia illan kurssille. Nyt elinvoimainen yhdistys sai alkusysäyksen kun Taitokeskus lopetti toimintansa paikalla kaksi vuotta sitten.

Kuntakeskuksen vanhimpiin kuuluva, kunnan yhä omistama keltainen hirsitalo uhkasi jäädä tyhjilleen.

Varpaluuta valmistuu lehdettömästä koivusta.  Kuva: Saara Lavi

”Lähdettiin tätä sitten pelastamaan”, kertoo Parikkalan perinne- ja taitoyhdistys Käspaikka ry:n markkinointiaktiivi Sirpa Litmanen.

Kaksi vuotta toimineella yhdistyksellä on nyt yli sata jäsentä. Toiminta on monipuolista, perustana käsillä tekemisen taika ja itse tekemisen ilo, Litmanen tiivistää.

Puheenjohtajana toimi Anna Erkinheimo, joka yhdistyksen perustamisen aikaan oli vasta muuttanut Parikkalaan Utsjoelta.

”Kädentaidot ovat tärkeä asia. Haluan olla mukana varmistamassa, että taidot, joita ihmisillä täällä on, menevät jakoon”, Erkinheimo kertoo.

Uutena asukkaana hän on Käspaikan kautta päässyt myös tehokkaasti tutustumaan paikallisiin ihmisiin.

Tuula Kivivuori esittelee hypistelymuhvia. Näitä käsityöaktiivit talkoilivat lahjaksi paikalliseen palvelutaloon.  Kuva: Saara Lavi

Yhdistyksen aktiiviseen toimintaan on mahtunut jo muun muassa erilaisia kursseja, näyttelyitä, pop-up -kahvilaa ja sesonkiluonteista käsityöpuodin pitoa.

Tärkeässä roolissa on yhä kudonta, johon toiminta pitkälti pohjautui Taitokeskuksen aikaan. Salissa on yli kymmenet kangaspuut, ja moni käy kutomassa säännöllisesti. Lisäksi tiloissa pidetään kansalaisopiston kudontaryhmiä ja kudontaan on saatavilla myös asiantuntijoiden neuvontaa.

Kesällä yksissä kangaspuissa on ”Parikkala-matto”, jota kuka tahansa saa tulla kutomaan kymmenen sentin matkan.

”Kutominenhan on suorastaan terapeuttista”, Litmanen vakuuttaa.

”Kynnys tänne halutaan pitää matalalla, ja muutkin kuin jäsenet ovat tervetulleita. Miehiä kaivattaisiin lisää”, Erkinheimo sanoo.

Utsjoelta Parikkalaan muuttanut Käspaikka-yhdistyksen puheenjohtaja Anna Erkinheimo on tutustunut yhdistyksen kautta paikallisiin.  Kuva: Saara Lavi

Paikalliset yritykset ovat lähteneet mukaan tukemaan toimintaa tarjoamalla esimerkiksi jäsenetuja.

”Näin saadaan toivottavasti kauppaa keskittymään paikkakunnalle”, Litmanen sanoo.

Omalta osaltaan Käspaikka-yhdistys panee myös hyvän kiertämään. Tuvalla ja paikallisten kotona on syntynyt talven aikana kymmeniä säärystimiä sekä hypistelymuhveja paikallisen palvelutalon asukkaille.

”Niiden tekeminen oli kamalan kivaa. Vain luovuus ja mielikuvitus olivat rajana, ja samalla sai käytettyä jämälankoja”, idean keksinyt Tuula Kivivuori kertoo.

Sirpa Litmanen kuuluu yhdistyksen markkinointiaktiiveihin. Kuvassa hän on jakamassa jäsenkortteja.  Kuva: Saara Lavi

Varpaluutien tekoa varten kurssilaisia odotti kunnantuvan pihassa peräkärryllinen lehdettömiä koivun oksia. Niistä kukin sommitteli luutaa oman makunsa mukaan paikallisen luutakonkari Leena Sjöbladin ohjauksessa.

Varustukseksi kurssille riittivät hanskat, puukko ja oksaksakset. Liian harvat oksat siirrettiin sivuun, parhaiten työhön sopivat tuuheat oksat. Niiden varsia vuoltiin ennen sitomista puukolla ohuemmiksi, jotta luudan kädensijasta ei tule liian paksu.

Kursseille ja työpajoihin osallistuu yleensä 6-15 henkilöä. Luutakurssi oli yksi suosituimmista ja myös kukkien sidonta keräsi paljon osallistujia, Erkinheimo kertoo.

Tällä kertaa kauimmaiset osallistujat olivat Lahdesta ja tulivat kurssille sukuloinnin yhteydessä. Heistä nuorin oli 11-vuotias Eino, joka ehti valmistaa luudan sekä varrella että ilman.

Luudat viimeisteltiin kietomalla kädensijan kohdalle narua. Valmista tuli noin puolentoista tunnin kuluessa aloittamisesta.

Sirpa Innanen on yksi Käspaikan yläkerran gallerian taiteilijoista. Teokset ovat esillä koko kesän.  Kuva: Saara Lavi

Tupa ei säännöllisten kokoontumisten tauotessa hiljene kesäksi, pikemminkin päin vastoin.

Kesäkuun alussa tiloihin aukeaa koko kesän ajaksi käsityöpuoti, jossa myydään paikallisten taitajien kättentöitä, sekä yläkertaan näyttelytila. Siellä jatkuu koko kesän taiteilija-muotoilija Sanna Vatasen Lankahine - Kehrätty Karjala - näyttely.

Näyttely sekä saman niminen käsinsidottu kirja saavat inspiraationsa karjalaisesta käsityöperinteestä sekä Vatasen omista karjalaisista juurista. Taiteilija tuo esiin, että ikiaikaiset käsityötekniikat ja rikas karjalainen kuviomaailma toimivat yhä, mutta uudella tavalla.

“Että perinteet säilyisivät, täytyy niiden aika ajoin uudistua. Tavoitteeni oli löytää tekniikoille ja kuvioille tapa käyttää niitä omaan aikaamme sopien”, Vatanen kertoo.

Esimerkiksi neulakintaita voi tehdä nykyisin ohuemmasta langasta kuin aikoina, joina arjessa esimerkiksi ajettiin paljon reellä.

Lankahisen lisäksi näyttelytiloissa nähdään kolmen lähialueen taiteilijan töitä vaihtuvissa näyttelyissä. Yksi heistä on Käspaikan aktiivi Sirpa Innanen, joka toivoo kesältä runsaasti vieraita myös tuvan yläkerran galleriaan.

”Taide on tehty katsottavaksi. Se voi joko ihastuttaa tai vihastuttaa, tärkeintä on käydä katsomassa ja kokemassa.”

Samaan aikaan, kun puoti on auki, myös pihapiirissä sijaitsevat kotiseutumuseot ovat avoinna.

Kokoontumiset tuvalla jatkuvat säännöllisesti taas syksyllä, kun puoti sulkeutuu ja näyttelyt päättyvät.