Kari Väänänen, Samu Haber ja Heikki Kinnunen pönöttävät Mielensäpahoittajan velipojan Tarmon (Väänänen) kotimaisemissa, saksalaisella leirintäalueella. Kuva: Christine Schroeder
Uusin Mielensäpahoittaja-elokuva on hyvän mielen viihdettä, joka liikuttaa enemmän autoja kuin kyynelkanavia
Sarjan kolmas osa toimii lajissaan. Täysi kymppi se ei kuitenkaan ole.
Heikki Kinnunen pahoittaa mielensä, kun rakkaasta autosta aika jättää. Kari Väänäsen esittämä velipoika Tarmo tekee parhaansa sukulaismiestä auttaakseen. Kuva: Christine SchroederTänään ensi-iltansa saava Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä on sarjan kolmas elokuva. Aiempi, vuonna 2018 valmistunut Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja laittoi riman melko korkealle, sillä elokuvaan onnistuttiin lataamaan melkoisesti kyyneliä ja naurua. Elokuva kosketti tragikoomisuudestaan huolimatta.
Uusin on toki lämminhenkinen mutta ei kosketa, kuten edellinen. Ei, vaikka autonraadon etsinnän ohessa yritetään paikata rikki menneitä perhesuhteita ja kaksi polvea veljeksiä lähentyy tarinan edetessä.
Menetyksiä siis on jälleen luvassa Mielensäpahoittajalle, kun rakas Ford Escord vuosimallia kilpi ja miekka romutetaan onnettomuuden jälkeen. Uutta on lähdettävä hakemaan Saksasta, koska lähempää ei löydy. Kielitaidottoman miehen reissusta ei tietenkään tule helppo, ja avuksi on tiukan paikan tullen kaivettava Saksassa asuva velipoika Tarmo (Kari Väänänen).
Heikki Kinnunen pahoittaa mielensä tälläkin kertaa loistavasti. Myös Väänänen suoriutuu hyvin, vaikka hän kertoi eräässä haastattelussa lähteneensä mukaan hieman vastentahtoisesti. Kaksikko pitää elokuvaa koossa. Sivurooleissa jää kaipaamaan edellisessä elokuvassa karvalakkimiehen poikaa esittänyttä Jani Volasta, joka sai repeämään muutaman kerran totaalisesti. Nyt Pekka-poikaa esittää Ville Tiihonen.
Muihin sivurooleihin on saatu Tarmon tytärtä esittävä, maineikas saksalaisnäyttelijä Rosalie Thomass ja Sunrise Avenuesta tunnettu poprockmies Samu Haber, joka soittelee leirintäalueella kitaraa ja juttelee mukavia. Nämä valinnat on ehkä tehty enemmän Saksan kuin Suomen ehdoilla ja jäävät hieman turhaksi rekvisiitaksi.
Mika Kaurismäen ohjaamassa elokuvassa on joitain hyviä kohtauksia, ja Tuomas Kyrön kynähän on lähes tylsymätön. Repliikit saavat tässäkin hörähtämään aika ajoin. Elokuvaa vaivaa kuitenkin tietty löysyys jämäkän alun jälkeen, ja ennalta-arvattavuus vaivaa juonessa.
Ajassamme on tilaus harmittomalle viihteelle kaiken kurjuuden keskellä, ja sellaisena tämä hyvin palvelee. Eihän tästä elokuvasta oikein tosissaan voi kukaan mieltään pahoittaa.
Mielensäpahoittaja Eskorttia etsimässä -elokuvan elokuvateatteriensi-ilta 9.9.2022
- Osaston luetuimmat
