Mirja Aron 11-vuotias Wagner jaksaa touhuta pentujen kanssa. Ensi viikolla koti hiljenee, kun pennut lähtevät uusille omistajilleen. Kuva: Sanne Katainen
Suomen suosituin koira on ystävällinen ja helppo koulutettava – ”Niillä on tosi hyvä nenä ja ne rakastavat työntekoa”
Labradorinnoutaja on vuodesta toiseen suomalaisten rakastetuin koirarotu. Samalla se on maailman suosituin koirarotu. Mikä on sen salaisuus?TilaajalleVantaa
Vantaalaisen April Mist -kennelin seitsemänviikkoiset labradorinnoutajanpennut telmivät lähimetsässä joka päivä. Kuva: Sanne KatainenViisi mustaa häntää heiluu ja kuonot tutkivat maata, kuvaajan lahjetta ja lumisia kivenkoloja. Takapihan metsikkö on tuttu seitsenviikkoisille labradorinnoutajapennuille, sillä niiden kasvattaja Mirja Aro tuo katraan tänne kolme kertaa päivässä ulkoilemaan.
Samalla kasvaa rohkeus ja epätasainen metsämaasto kehittävät haparoivien pennunaskelten motoriikkaa.
Aron oma koira, 11-vuotias Wagner, on niin ikään innoissaan uusista vieraista. Vanha herra istahtaa viereen rapsutettavaksi ja vaihtaa sulavasti paikkaa seuraavaan syliin, kun rapsuttava käsi vaimenee. Melko labbismaista menoa!
Ensi viikolla pennuilla on edessään muutto uusiin koteihin. Ne on hankittu Arolta perhekoiriksi, joista ainakin osalla on suunnitelmia erilaisiin koiraharrastuksiin.
”Kaikilla on tiedossa ihanat kodit. Parissa perheistä on minulta koira ennestäänkin, joten heidän kanssaan on jo pitkä suhde”, Aro kertoo.
Labradorinnoutajaa voisi luonnehtia koiramaailman ystävälliseksi yleiskoiraksi, Matti Meikäläiseksi, jonka tuntevat kaikki. Labbis on vuodesta toiseen paitsi Suomen, myös maailman suosituin koirarotu. Vuonna 2019 Suomen kennelliitto rekisteröi 2 307 rodun edustajaa.
Mikä on rodun suosion salaisuus?
”Labbiksen perusluonne on ystävällinen ja leikkisä. Sitä on helppo kouluttaa. Sillä on vallaton luonne, joka sopii hyvin ihmisten sekaan”, Aro luonnehtii.
”Sillä on vallaton luonne, joka sopii hyvin ihmisten sekaan”.
Ensimmäisen oman labradorin Aro hankki vuonna 1984. ”Isäni sorsasti, ja olin sellainen isin tyttö. Se oli aika tunnepitoinen valinta, mutta rotu vei heti mennessään.”
Kasvatustoiminnan Aro aloitti jo parin vuoden kuluttua, ja nyt pentueita syntyy pari vuodessa.
Mirja Aro rakastui labradorinnoutajiin jo lapsena. Hänen kennelissään syntyy pari pentuetta vuodessa. Kuva: Sanne KatainenLabradorinnoutaja erottui ominaispiirteiltään myös alkuvuonna julkistetussa suomalaistutkimuksessa, jossa tutkittiin eri koirarotujen kognitiivisia eroja. Kokeessa oli mukana 13 rotua ja yhteensä tuhatkunta koiraa, joista 163 labradorinnoutajaa. Mukana oli perhekoiria ja muutama poliisikoirana työskentelevä labbis.
Käyttäytymistesteissä labradorinnoutaja suhtautui innokkaasti ja ystävällisesti uusiin paikkoihin ja ihmisiin, pelokkuutta oli hyvin vähän, kertoo tutkija Saara Junttila Helsingin yliopistosta. Testin ystävällisimmässä ääripäässä oli kultainennoutaja ja aktiivisimmassa belgianpaimenkoira malinois.
Ehkä yllättävää, samankaltaiset labradorinnoutaja ja kultainennoutaja erosivat toisistaan testissä jonkin verran. "Labradori oli impulsiivisempi, aktiivisempi ja hieman itsenäisempi. Ehkä se johtuu siitä, että kultaistanoutajaa on käytetty enemmän lemmikkinä ja labbista töissä ja harrastuksissa", Junttila sanoo.
Labradorinnoutaja osoittautui kokeessa myös yhdeksi parhaista lukemaan ihmisen eleitä. Ominaisuutta testattiin muun muassa piilottamalla kuppien alle ruokaa. Koirat eivät tienneet, minkä niistä alla herkkuja oli, mutta vihjeitä saattoi hakea ihmisen katseen ja käden suunnasta.
Itsehillintää testaavissa kokeissa labradorinnoutaja osoittautui puolestaan hyvin impulsiiviseksi. Kun ruokaa oli tarjolla hankalassa paikassa, labbis ei malttanut miettiä vaihtoehtoisia reittejä, vaan pyrki suorinta tietä palkinnon luokse.
"Voi olla, että labbiksella on vain hyvin kova ruokamotivaatio tai ehkä tietynlainen impulsiivisuus on ollut hyödyllinen ominaisuus tässä rodussa ja tietyissä tehtävissä, joissa vaaditaan nopeaa reagointia ja korkeaa motivaatiota", Junttila sanoo.
”Ehkä tietynlainen impulsiivisuus on ollut hyödyllinen ominaisuus tässä rodussa ja tietyissä tehtävissä.”
Testissä, jossa koira sai eteensä tehtävän, joka oli mahdoton ratkaista, labradorinnoutaja lopetti yrittämisen melko nopeasti ja kääntyi katsomaan ihmistä.
"Sekä ihmiseen suuntautuminen että hyvä eleidenlukukyky saattavat olla ominaisuuksia, jotka voivat selittää rodun suosiota, koska sellainen koira saattaa kiinnittää enemmän huomiota ihmiseen ja toimii mielellään yhteistyössä ihmisen kanssa. Tällainen koira voi olla miellyttävämpi lemmikkinä ja harrastuksissa", Junttila pohtii.
Ystävällinen ja leikkisä labradorinnoutaja sopii monenlaisiin perheisiin. Kuva: Sanne KatainenLabradorit on jalostettu noutavaksi koiraksi vesilinnustukseen ja pienriistan talteen ottamiseen sekä haavoittuneen riistan jäljestämiseen. Niitä käytetään opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapiakoirina, liikuntavammaisten avustajakoirina, sienikoirina ja etsintätehtävissä.
Aron mielestä suosio perustuu juuri rodun monipuolisuuteen. Se on perusterve rotu, eikä ole harrastusta, johon labbis ei sopisi, hän sanoo.
”Niillä on tosi hyvä nenä ja ne rakastavat työntekoa, se on niillä selkärangassa ja sydämessä”, Aro kehuu.
Ihmisen rinnalla viihtyvän miellyttämisenhaluisen koiran kouluttaminen on helppoa. Se on hyvä ominaisuus sekä koti- että työkoirille.
Eikä ystävällisestä ulkomuodosta ei ole haittaa työkoirillekaan, Aro pohtii. Niitä on helppo kuljettaa mukana ihmisjoukossa, sillä luppakorvat ja heiluva häntä eivät pelota ihmisiä.
Pennut tutkivat uteliaasti ympäristöään, leikkivät ja haistelevat. Labradorinnoutaja viihtyy ihmisen lähellä ja on harvoin aggressiivinen. Kuva: Sanne KatainenHassua kyllä, vaikka labbiksen ulkomuoto miellyttää todennäköisesti juuri niin sanottuun peruskoiraan mieltyneitä, ostajien silmä iskeytyy aina erikoisimpaan. ”Jos pentueessa sattuu olemaan joku erilainen, pienempi kuin muut tai erivärinen, niin kaikki rakastuvat juuri siihen.”
Keskikokoinen koira, jolla ei ole jalostuksellisia erikoisuuksia, kuten töpöhäntää tai lyhyttä kuonoa, on terveytensä puolesta kohtalaisen hyvässä tilanteessa. Jalostuksella on saatu vähennettyä muun muassa lonkkavikoja, ja nykyään yleisesti käytössä olevat geenitestit ovat parantaneet silmäsairaustilastoja. Yleisimmät terveysongelmat liittyvät luusto-ongelmiin ja ihosairauksiin.
Aro kasvattaa myös cavalierkingcharlesinspanieleita ja boksereita ja työskentelee eläinlääkäriasemalla eläintenhoitajana. Työnsä puolesta hänellä on pitkä kokemus eri roduista ja niiden terveydestä.
”Bokseritkin ovat niin ihania, mutta niiden kanssa saa jalostustyössä lyödä aina vähän päätä seinään. Labbisten kanssa on helpompaa”, hän toteaa.
”Bokseritkin ovat niin ihania, mutta niiden kanssa saa jalostustyössä lyödä aina vähän päätä seinään. Labbisten kanssa on helpompaa.”
Periaatteessa myös rodun suuri suosio edesauttaa terveystilannetta, sillä kun yksilöitä on paljon, myös geenipooli on suuri. Samaan hengenvetoon Aro muistuttaa, että kun suositulla rodulla on markkinoita, niin markkinoille saattajiakin on moneen lähtöön.
Aro käyttää itse jalostuksessa paljon ulkomaisia uroksia. Omalla Wagner-koirallakin on pitkä lista titteleitä, sillä se on saavuttanut valio-arvonimen monessa maassa.
Kilpailumuotojen perusteella labradorit ovat eriytyneet näyttely- ja metsästyslinjaisiin, mutta Aro ei halua tehdä jyrkkää jakoa jalostuksessa. Hän huomauttaa, että rodussa on edelleen käyttökoevaatimus muotovalioarvoa varten. Omien jalostuskoirien taipumuksia harjoitetaan säännöllisesti.
”Rakastan sukutaulujen suunnittelua, ja tavoitteenani ovat aina tasapainoiset ja monipuoliset koirat.”
Ystävällisen peruskoiran maine voi joskus viedä pennunostajia harhaankin. Aro on huomannut, että rodussa on viime vuosina yleistynyt jonkin verran liian aktiiviset yksilöt. Hän pitää koiran peruskoulutusta ja varsinkin maltin opettamista labbiksille hyvin tärkeinä.
"Se kyllä nappaa pöydältä, mitä saa ja voi olla riehakas, jos ei ole rajoja”, Mirja Aro sanoo. Kuva: Sanne KatainenKorona-aikana koirien suosio ryöpsähti, kun ihmiset jäivät kotiin ja etsivät uutta tekemistä. Kasvattajilta kyseltiin pentuja niin paljon, että joukosta oli vaikea valita sopivia perheitä. Aro on laskenut, että vielä viime vuonna pentutiedusteluja tuli hänelle yli neljäsataa.
”Se oli vaikeaa aikaa kasvattajille. Korona-aikana oltiin kotona, mutta ei ehkä ajateltu tarpeeksi, että poikkeusaika myös päättyy jossain vaiheessa.”
Ellei koulutus ole hanskassa, labradorinnoutaja voi olla ensimmäiset vuodet melko rasittava kaveri, Aro huomauttaa.
"Se kyllä nappaa pöydältä, mitä saa ja voi olla riehakas, jos ei ole rajoja."
Joskus kotiintuloa on varsinkin nuorten koirien kanssa joutunut hieman jännittämään. Arolla on kotona yhä muistona muun muassa antiikkikaappi, josta on metrin korkeuteen järsitty listat ja kulmat.
”Koirien pitää oppia olemaan myös yksin. Siihen ei auta, että tekee vain pitkiä lenkkejä ennen töihin lähtöä, vaan maltin harjoittelu itsessään on tosi tärkeää”, Aro sanoo.
”Koirien pitää oppia olemaan myös yksin. Maltin harjoittelu itsessään on tosi tärkeää.”
Se, mikä tekee labbiksesta helpon koulutettavan, koituu sille usein myös kohtaloksi. Labbikset ovat nimittäin tunnettuja erinomaisesta ruokahalustaan. Labbis syö mitä vain, joten ruokinnan kanssa saa olla tarkkana, kerrotaan myös rodun omilla verkkosivuilla.
Lihavia labbiksia näkyy Aron mukaan eläinlääkäriasemallakin paljon.
Labradorinnoutajien kyltymätön ruokahalu nousi esiin myös australialais- ja brittitutkijoiden muutama vuosi sitten julkaistussa tutkimuksessa. Siinä havaittiin, että noin yhdeksän prosenttia labbiksista oli ylipainoisia tai jopa lihavia. Havainto koski erityisesti uroksia.
Entä onko kiltin ja helpohkon rodun maineessa olevalle labbikselle koteja, joihin se ei sovi?
Joihinkin yhteydenottoihin Aro kertoo vastaavansa kieltävästi, mutta yleisesti rotu sopii monenlaisiin perheisiin. Labradori tarvitsee virikkeellisen kasvuympäristön, metsästys- ja muut harrastukset ovat plussaa.
"Tyypillinen ostaja on ulkona viihtyvä tavallinen perhe."
Labradorinnoutaja
Suomen suosituin koira viime vuosina, labradorinnoutaja, on myös yksi maailman suosituimmista koiraroduista.
Labradorinnoutajat ovat erittäin monipuolisia käyttökoiria. Labradorit ovat eriytyneet ns. näyttely- ja metsästyslinjaisiin. Labradoreja käytetään noutavana koirana vesilinnustuksessa, mutta myös muun pienriistan talteen ottamisessa sekä haavoittuneen, loukkaantuneen riistan jäljestämisessä.
Rodun monipuolisuudesta kertoo, että labradorit toimivat myös opaskoirina, huume- ja pommikoirina, terapiakoirina, liikuntavammaisten avustajakoirina, sienikoirina sekä monenlaisissa muissa haju- ja etsintätehtävissä.
Luonteeltaan labradorinnoutaja on ystävällinen, lapsirakas, iloinen ja uskollinen, toisin sanoen mukava seura- ja perhekoira. Labradorit ovat aktiivisia ja toiminnanhaluisia koiria, jotka ovat onnellisimmillaan vedessä ja ulkona työskennellessään.
Labradorinnoutaja on helppohoitoinen koirarotu, joka yleensä syö mitä vaan. Ruokinnan kanssa tuleekin olla tarkkana paitsi kasvuaikana myös aikuisena, ettei ylipainoa pääse kertymään. Turkinhoito on äärimmäisen yksinkertaista, vain harjaus ja pesu tarvittaessa.
Kolmea eri väriä edustava (keltainen, musta ja ruskea) labradori on suhteellisen suurikokoinen koira, urosten säkäkorkeus on keskimäärin 56–57 cm ja narttujen 54–56 cm.
Kehitys on hidasta, kuten monen muunkin suurikokoisen koirarodun, ja urokset saattavat olla aikuisia vasta 3–4-vuotiaina. Toisaalta koira säilyy vanhuuteensa saakka oppimiskykyisenä ja saattaa intoutua seniori-ikäisenäkin uusista asioista.
Lähde: Labradorinnoutajakerho, labradori.fi
- Osaston luetuimmat
