Harkovan Kamjankan kylän asukas Stepan esitteli Lukakselle tuhottua autotallia ja ovessa näkyvää venäläisten sotilaiden kirjoittamaa "Z-Karjala"-merkkiä. Merkin tarkoitus oli osoittaa, mistä kyseiset sotilaat olivat kotoisin. Kuva: Ksenia Pavlova
Tamperelainen Lukas Stasevskij lähti Ukrainaan etsimään juuriaan, mutta päätyi soittamaan selloa sodan raunioihin – nyt hän kertoo, miksi maaseudun ansiosta Ukrainan identiteetti on elossa
Tampereella kasvanut sellisti ja elokuvaohjaaja Lukas Stasevskij lähti Ukrainaan etsimään isänsä suvun juuria. Taiteen tekemisestä tuli hänelle ideologinen taistelu totuuden puolesta.Tilaajalle
Lukas Stasevskij soittamassa selloa Butšan kaupungissa Kiovassa. Sellisti on esiintynyt myös korsuissa ja juoksuhaudoissa. Kuva: Valeriia BondarenkoTuhottuja ja miinoitettuja kyliä, orvoiksi jääneitä lehmiä, Venäjän armeijan murskaamia maatalouskoneita.
Tätä kaikkea on nähnyt sellisti ja dokumentaristi Lukas Stasevskij, kun hän esiintynyt ympäri Ukrainaa siviileille ja sotilaille ukrainalaisen "Raunioiden kaiku"-avustusjärjestön kautta.
Ukrainan maaseutu on tullut tutuksi myös, kun hän on ohjannut Venäjän hyökkäyssodan alusta dokumenttielokuvaa My Ukrainian Rhapdsody, jonka on tarkoitus valmistua loppuvuodesta.
”25 prosenttia viljelysmaasta on joko miehitettynä, soitatoimialueena tai miinoitettuna. Kyläläiset ovat kaivaneet lapioilla miinoja ja kasanneet niitä romutettuihin autoihin. Se on tosi vaarallista touhua, ja voi viedä jalan, jos astuu miinaan”, Stasevskij kuvailee puhelimessa.
Hän vastaa haastattelupuheluun Helsingissä, jossa hän on esittelemässä hänestä kirjoitettua juuri julkaistua kirjaa Sodan sellisti.
Stasevskij on Tampereen Lielahdessa kasvanut sellisti ja elokuvantekijä. Hänen äitinsä on suomalainen ja isä ukrainalainen.
Kiovaan hän muutti vuonna 2021 opiskelemaan elokuvaohjausta Ukrainian Film Schooliin ja lähti samalla etsimään isänsä suvun juuria. Sinne hän aikoo toistaiseksi myös jäädä.
Taiteilijan mukaan Ukrainan identiteetti on säilynyt erityisesti maaseudun ansiosta.
”Ukrainan pakkovenäläistäminen on tapahtunut historian aikana pääosin kaupungeissa, mutta maaseudulla on säilynyt kieli ja kulttuuri, esimerkiksi kansanlaulut, perinnejuhlat, käsityöt ja ukrainalainen ruokakulttuuri”, kertoo Stasevskij.
Pakkovenäläistämisellä hän viittaa Neuvostoliiton toimiin. Neuvostoaikaan esimerkiksi ukrainan kieltä tukahdutettiin kaupungeissa tarjoamalla koulussa vain venäjänkielistä opetusta. Venäjän kielestä tehtiin pakottaen kaupunkien valtakieli.
Stasevskijn mukaan Ukrainan historiasta löytyy eräs vaiettu kohta.
”Vuosina 1931–32 kylien tiet suljettiin ja neuvostosotilaat veivät ihmisiltä ruuan, minkä seurauksena kuoli arvioiden mukaan 3,7 miljoonaa ihmistä keinotekoisesti luotuun nälänhätään, jonka tarkoituksena oli tuhota ukrainalaisuus venäläisyyden vastavoimana Neuvostoliitossa. Holokaustista on puhuttu paljon, mutta Ukrainan kansanmurhasta vaiettiin täysin Neuvostoliiton vallan vuoksi”, Stasevskij painottaa ja viittaa nälänhädällä holodomoriin.
Lukas Stasevskij musisoimassa ukrainalaissotilaan Oleksandrin kanssa korsussa Hersonin alueella. Kuva: Vlad SafronovKun Stateviskijv puhuu isänsä kotimaasta, hänen äänessään on paloa. Hänen mukaansa kulttuurilla luodaan uutta elämää tuhon keskelle.
”Musiikki antaa mahdollisuuden läpikäydä traumoja. Musiikin ja taiteen rooli on myös luoda uutta ukrainalaista identiteettiä, joka on koko vastarinnan perusta Ukrainalle”, hän perustelee sitä, miksi on soittanut selloa muun muassa korsuissa ja juoksuhaudoissa.
Lukas Stasevskij asuu Kiovassa tyttöystävänsä kanssa. Ukrainalaisten asenne kieleen on hänen mukaansa muuttunut.
”Ennen laajamittaisen hyökkäyksen alkua kiovalaisista arviolta 70 prosenttia puhui venäjää. Nyt julkisissa tilanteissa valtaosa puhuu ukrainaa, joka on kannanotto Ukrainan puolesta. Ukrainan kielen merkitys identiteetin pohjana on vihdoin ymmärretty koko Ukrainan alueella.”
Kamjankan kylä Harkovan aluella oli ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan merkittävää maatalousaluetta. Kuvassa tuhottuja maatalouskoneita ja viljasiiloja. Kuva: Ksenia PavlovaTorstaina 29. helmikuuta sellisti-elokuvantekijä nousee lentokoneeseen ja matkustaa takaisin Kiovaan jatkamaan elokuvan tekemistä.
Stasevskij haluaa pysyä isänsä kotimaassa niin kauan, kunnes Ukraina on voittanut sodan. Vaikka sotaväsymystä on ilmassa ja Ukraina on kärsinyt tappioita alueluovutusten vuoksi, taiteilija korostaa työnsä olevan vielä kesken. Kyse on ideologisesta taistelusta.
”Olisi ollut feikkiä, että olisin muuttanut takaisin Suomeen ja jättänyt Ukrainan, jonne olin lähtenyt etsimään isäni puolen juuria.”
”Se ei ole mitään sanahelinää, että Ukrainan sota on koko Euroopan tulevaisuuden olemassaolon kysymys. Jos Ukraina häviää sodan, häviää demokratiavetoinen maailmanjärjestys, mikä tulee vaikuttamaan meihin kaikkiin.”
Pirjo Hounin kirjoittama kirja nimeltään Sodan sellisti – Lukas Stasevskij ukrainalaisilla juurillaan (Tammi) ilmestyi Ukrainan sodan alkamispäivänä 22. helmikuuta 2024.
- Osaston luetuimmat
