Anna Perho ja Leena Perho: Olipa kerran keittiössä. Äidin ja tyttären ruokareseptejä pellon laidalta. Cozy Publishing, 190 s.
Anna Perho teki keittokirjan äitinsä kanssa – sukupolvien ero näkyy myös resepteissä ja mieltymyksissä
Anna ja Leena Perhon keittokirja maistuu hyvältä myös sohvalukemisena. Moni ohje innostaa kokeilemaan, vaikkakin joitain ainesosia saattaa olla vaikea löytää tavallisesta kyläkaupasta.
Kuva: Jarno Mela, Cozy PublishingAnna ja äitinsä Leena Perhon keittokirjan reseptit eivät ala helpoimmasta päästä, eivätkä kuulosta tulleen suomalaisen pellon laidalta, mutta siitä ei kannata pelästyä.
Anna aloittaa italialaistyyppisten kurpitsa-agnolottien eli pastanyyttien väkertämisellä ja aasialaisella Nahm jim -keitolla.
Anna perustelee valintansa niin hyvin, että tekee mieli kokeilla, ainakin keittoa, jos pastakone on edelleen hankkimatta.
Kun äiti Leena Perho pääsee ääneen, ohjeet ovat perinteisempiä, kuten saaristolaisleipä, jääkellarin lohi tai naudan patapaisti.
Jokaista ohjetta edeltää henkilökohtainen tarina, joka liittyy jollain tavalla reseptiin. Tarinoita on hauska lukea ja samalla syödä silmillään Viola Virtamon upeita ruokakuvia ja tunnelmallisia otoksia maalaismiljööstä: koivunoksia hiirenkorvilla, punamultaista hirsiseinää, huurteisia talventörröttäjiä pellolla.
Kirjassa käy hauskasti ilmi, miten kaupunkilaisesta Leenasta on vuosien saatossa kehkeytynyt taitava maatilan emäntä. Hän on oppinut kestitsemään vieraita herkullisilla jahti-illallisilla ja hurmaa lapsenlapset suklaakakulla ja köyhillä ritareilla.
Anna puolestaan on kasvanut pellon laidalla Ypäjällä ja tunnustaa kokkailevansa keittokirjoista. Niinpä kirjaan on kelpuutettu esimerkiksi Sikke Sumarin makaronilaatikko, tosin mukailtuna ”mörsselinä” ja Jamie Oliverin paprikacurry.
Leena Perhon ohjeet ovat perinteisempiä, kuten saaristolaisleipä, jääkellarin lohi tai naudan patapaisti.
Annalle lapsuuden ruoka oli lähiruokaa tai luomua, eikä siinä ollut mitään erikoista. ”Jos joku olisi ottanut valokuvia sienistä tai mustikoista, häntä olisi pidetty höpsönä”, Anna kirjoittaa. Ravintolassa käytiin vain ”Erittäin Harvinaisissa Tilanteissa”.
Sittemmin Anna on päässyt maistamaan maailman makuja ja jakaa niitäkin nyt kirjassaan.
Tarinoiden pieni kirjasinkoko saattaa haitata ainakin ikääntynyttä lukijaa, mutta onneksi ohjeet on printattu vähän isommalla.
- Osaston luetuimmat
