Kirja-arvio: Rouva C. kertoo tarinan Minna Canthista ennen suurta kuuluisuutta

Minna Rytisalon (s. 1974) esikoisromaani Lempi – kohtalokkaan rakkauden balladisävyinen kuvaus – hurmasi lukijat palkintoraateja myöten.

Taitavalta tekijältä jäätiin odottamaan jatkoa.

Rouva C. on kerronnaltaan perinteisempi, kuten teemaan sopiikin. Se on dokumenteista innoituksen ottanut fiktio pumpulikauppiaan tyttärestä Minnasta, joka pääsi 19-vuotiaana opiskelemaan seminaariin, ensimmäisten naisten joukossa vuonna 1863.

Opinnot keskeytyivät, kun hän solmi avioliiton opettajansa, luonnontieteilijä Canthin kanssa. Minna sai hänestä kannustavan puolison, joka ihaili vaimonsa älykkyyttä ja kielellistä lahjakkuutta.

Minna Rytisalo eläytyy hienovaraisesti kaimansa nuoruusvuosiin ja avioliittoon, siihen Minnaan, josta tiedetään vähän. Merkittävä näytelmäkirjailijan ura on vasta tulevaisuutta. Aikakauden asenteet välittyvät kerronnasta. Sukupuoliasioista ei sovi puhua. Ne opitaan kun koetaan.

Luontevasti kirjailija rakentaa herkän, spontaanin mutta myös helposti masentuvan Minnan. Nopeasti kasvavan säätyläisperheen arjesta huolehtivat pääosin palvelijat, joten nuoren lehtorinrouvan elämä oli aluksi varsin suojattua ja hidastempoista.

Vähitellen heräsi taistelutahto vähäosaisten ja etenkin naisten puolesta. Vaikuttavasti Rytisalo kuvaa Minnan silmien avautumisen nälkätalven järkyttävään todellisuuteen kaupungin laitapuolella.

Ja pian elämä käänsi karut kasvonsa Minnallekin; hän jäi leskeksi 35-vuotiaana odottaessaan seitsemättä lastaan.

Minna Rytisalo osoittaa tulleensa kirjallisuuteen jäädäkseen. Etenkin tunnetuista perheistä kertovien, dokumenttipohjaisten romaanien suosijoille Rouva C. on nautinto.