Kodittomat kanit täyttävät yhdistysten tiloja — ”Ollaan suoraan sanottuna ihan pulassa”

Kaneja päätyy Suomessa kodinvaihtajiksi poikkeuksellista tahtia.

Kaakkois-Suomen eläinsuojeluyhdistykseen kuuluvassa eläinsuojelukeskus Miussa niitä ei tällä hetkellä oteta vastaan enempää. Tila ei yksinkertaisesti riitä.

Yhteydenottojen määrä alkoi kasvaa noin vuosi korona-ajan alettua, kertoo eläinsuojelukeskusvastaava Laura Kuivala.

”Ennen tarjottiin viittä kania vuodessa. Nykyisin vuotuinen määrä on noussut 30—50 kaniin.”

Koronarajoitusten aikana ihmiset hankkivat lemmikkejä ahkerasti. Sittemmin liki kaikesta kaupassa käymisestä talon lämmittämiseen on tullut aiempaa hintavampaa.

”Toki taloustilanne vaikuttaa. Enää ei välttämättä ole rahaa ostaa ruokia kanille”, Kuivala kuvailee.

Ilmiö on havaittavissa muidenkin lemmikkien kohdalla. Aiemmin yleisin luopumissyy olivat allergiat, hän toteaa.

Nyt kodinvaihtajat ovat pääosin eläimiä, joista huolehtimiseen niiden omistajilla ei ole rahaa.

”Taloustilanne näkyy paljonkin. Eläimiä jää siksi viemättä eläinlääkäriin”, Laura Kuivala kertoo. ”Positiivista on, että ihmiset ottavat yhteyttä meihin, eivätkä jätä asiaa sikseen.” Kuva: Mikko Nikkinen

Hyvinkään eläinsuojeluyhdistykselle uusia kaneja ei vielä muutama vuosi sitten tullut välttämättä edes vuosittain.

Nykyään niitä tarjotaan puhelimitse neljäkin kertaa viikossa. Tilanne on pahentunut viimeisen kolmen vuoden aikana.

Koteja kodittomille kaneille löytyy alueelta huonosti, kuvailee vastuuhoitaja Sini Hietanen. ”Ollaan suoraan sanottuna ihan pulassa näiden kanssa.”

Pisimmillään kania on pidetty yhdistyksen hoivissa vuoden ennen uuden kodin löytymistä.

Kani saatetaan mieltää esimerkiksi kissaa lyhytaikaisemmaksi ja siten vähemmän sitovaksi lemmikiksi, Hietanen pohtii.

Todellisuus on toinen. ”Moni on todennut, että kani onkin sotkeva ja vaatii paljon aikaa”, Kuivala sanoo.

40 kissan perushoito voi Hyvinkään yhdistyksellä hoitua tunnissa. ”Viiden kanin kohdalla sama aika menee, eikä riitäkään”, Hietanen tokaisee.

Aktiivisena eläimenä kani kaipaa niin juoksutilaa, purtavaa kuin kaivettavaakin.

Osan pinnaa kiristää, kun ennen suhteellisen puhtaita lattioita kuorruttavatkin papanat ja heinänkorret. Ne ovat saattaneet myös järsiä asunnossa paikkoja.

Hiljaiseksi mielletyn eläimen äänekkyyskin voi yllättää.

Kani kaipaa lajitoverin seuraa, mutta sen tarjoaminen ei aina ole mutkatonta.

Kissojen yhdistäminen on helpompaa kuin kanien, Hietanen sanoo. ”Tulee paljon puheluita, että on otettu kaksi kania, eivätkä ne tulekaan toimeen.”

Tällöin aikaa ei ole useinkaan käytetty riittävästi kaneille tärkeään ”bondausvaiheeseen” tai kaneja ei ole leikattu, Hietanen virkkoo.

Kani on haastava ja arvokaskin ylläpitää, sanoo Sini Hietanen. ”Kanit ovat raskaita, ainakin jos niitä ottaa hetken mielijohteesta.” Kuvassa uutta kotia Hyvinkäällä etsivä Beni. Kuva: KANDOLIN

Helmi-kani päätyi eläinsuojelukeskus Miuhun siksi, että samaan kotiin hankitut kaksi kania olivatkin yllättäen eri sukupuolta.

Toisesta oli siis luovuttava.

Sterilointi ja kastrointi ovat kustannuskysymyksiä, Kuivala sanoo. Kanien kohdalla toimenpiteet ovat yleensä kalliimpia kuin esimerkiksi kissoilla.

Kastrointi maksaa helposti enemmän kuin itse kani.

Esimerkiksi Hyvinkäällä kanin kastrointi voi maksaa 300 euroa. Tyttökanien sterilointi on vieläkin kalliimpaa ja voi maksaa jopa 500 euroa.

Yhdistyksiltä kanit luovutetaan yleensä rokotettuina, leikattuina ja sirutettuina.

Villikanin piirteet kuten pystyt korvat ovat hyvä merkki kanin terveyttä ajatellen. Kuvassa uutta kotia etsivä Bella Hyvinkään eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa. Kuva: KANDOLIN

Rikkana rokassa ovat terveysongelmat, joihin eläintä hankkiessa ei ole varauduttu. Rotukaneilla on taipumusta omiin sairauksiinsa.

Kuten lyttykuonoisilla koiraroduilla, myös kaneilla on lyhytkalloisuudesta johtuvia ongelmia.

Lyhytkalloiset ja luppakorvaiset kanit ovat muita alttiimpia korvatulehduksille ja jopa kuuroutumiselle.

Hyvinkäälle kodinvaihtajiksi on tuotu rotukaneja, joiden omistaja ei ole ollut tietoinen, että lemmikki on täysin kuuro.

Villikaneilta tutut piirteet eli pystyt korvat ja pitkä kuono ovat yleensä hyvä merkki, Hietanen sanoo.

Jos kanilla on pyöreäksi jalostettu pää ja luppakorvat, riskit terveysongelmille kasvavat.

Hietanen ei myöskään suosittele kanin pitoa häkissä.

Kanilla pitäisi olla tila, jossa ei ole vaarallista purtavaa kuten sähköjohtoja.

”Vanhassa talossa se voi olla hankala järjestää. Itsekin asun 100-vuotiaassa mökissä jossa johdot ovat pintavetona.”

Yhdistykselle tulleet kanit tekivät aluksi tuhoja, mutta nykyisin ne järsivät onnellisena niille tarjottuja omenapuun oksia.

Alkaa tuntua, että kani on lemmikkinä pikemminkin kirous kuin ilo.

Johtopäätös on kuitenkin hätiköity.

Kanit ovat yleensä seurallisia, eikä niiden kanssa tarvitse lähteä ulos sateeseen.

Jos askartelu innostaa, kanit ovat kiitollisia oksista tehdyistä metsistä ja muusta puuhastelusta.

Hyvinkään kaneilla on käytössään iso huone. Vuorotellen ne saavat myös olla koko talossa vapaana.

Kanikin oppii sisäsiistiksi, Hietanen kannustaa.

”Kanit ovat tosi hauskoja persoonia, niistä on paljon seuraa ja iloa”, Kuivala sanoo. ”Monet tulevat syliin ja viihtyvät lähellä.”