Podcast-maailman ovat täyttäneet true crime -sisällöt, joilla ihmiset viihdyttävät itseään hirveillä teoilla ja tapahtumilla.
Siitä on vaikea puhua -podcast tuo tarpeellisen vastapainon tälle barbarianhakuiselle tirkistelykentälle. Podcastissa tavalliset ihmiset kertovat omista elämää järisyttäneistä kokemuksistaan.
Jaksot on leikattu monologeiksi, joissa kertoja itse päättää sisällöstä. Kukaan ulkopuolinen ei lue tutkintapöytäkirjoja tai spekuloi tapahtuneella. Rikoksen tekijä ei pääse valokeilaan.
Podcastissa käsitellään esimerkiksi onnettomuuksia, väkivaltaa ja sairastumista. Kun valta on kokijalla, mukaan mahtuu myös toivoa, kiitollisuutta ja valon pilkahduksia.
Jaksossa 71 vieras kertoo sepsikseen sairastumisesta. Mieleeni jäi, kuinka hän iloitsi äänensä säilymisestä: teho-osastollakin voi laulaa, vaikkapa karaokeklassikoita.