Yhdessä litrassa pullovettä on keskimäärin lähes neljännesmiljoona muovipartikkelia –mikromuovia on hanavedessäkin
Ympäristössämme ja meissä olevien muovihippusten vaaroista terveydelle ei ole toistaiseksi selvää näyttöä.
Vesi ja ruoka altistuu tuotannon ja pakkauksen eri vaiheissa monille muovin kemikaaleille. Kuva: Timo FilpusKun olemme tehneet elämäämme mukavammaksi muovilla vuosikymmenien mittaan, on seurauksena ollut merien saastuminen muovijätteellä. Lisäksi pieniä muovihiukkasia, mikromuovia, on kaikkialla ympäristössämme ja myös meissä itsessämme, veressä ja kudoksissa.
Mikromuovi on partikkeleita, joiden koko on 1-5 mikrometriä eli jokunen tuhannesosa millimetriä. On viitteitä, että sitä pienempiäkin muovihippusia on, mutta kunnon menetelmiä niiden tutkimiseksi ei ole ollut.
Nyt ovat tutkijat Yhdysvalloissa kehittäneet menetelmän, joka löytää tätä nanomuovia. Sitä sovellettiin pullovesien tutkimuksessa. Tulokset ovat hälyttäviä: yhdessä litrassa pullovettä on keskimäärin lähes neljännesmiljoona muovipartikkelia, joista 90% on nanomuovia.
Kehitetty optinen menetelmä on erittäin herkkä ja tehokas. Se näkee sekä laskee hippusia, joiden läpimitta on vain kymmeniä nanometrejä. Menetelmä myös tunnistaa ainakin seitsemän erilaista muovipolymeeria.
Osa muovin kemikaaleista voi myös häiritä hormonitoimintoja.
Juomaveden tutkimukseen ostettiin kaupasta vettä kolmen valmistajan muovipulloissa. Niissä kaikissa oli yli satatuhatta muovihippusta, keskimäärin 240 000 yhdessä litrassa vettä. Pieniä eli nanomuovia oli valtaosa, 90 prosenttia.
Kemiallinen koostumus ja hiukkasten muoto vaihteli suuresti. Muotokin on merkityksellinen, koska sen on todettu vaikuttavan partikkelin kykyyn päästä elimistössä solujen sisään.
Vesi ja ruoka altistuu tuotannon ja pakkauksen eri vaiheissa monille muovin kemikaaleille. Lisäksi mikro- ja nanomuovin irtoamiseen pakkauksista vaikuttaa UV-säteily, lämpö, otsooni ja aika.
Ympäristössämme ja meissä olevien muovihippusten vaaroista terveydelle ei ole toistaiseksi selvää näyttöä. Ajatellaan, että ne voivat kuljettaa mukanaan saasteita, lääkeaineita tai taudinaiheuttajia. Osa muovin kemikaaleista voi myös häiritä hormonitoimintoja.
Kun ilman vettä emme tule toimeen, voi kysyä mistä sitä saa muovittomana. Luonnollinen vastaus on hanasta tai kaivosta. Tosin hanavedestäkin on mikromuovia löydetty. Suodattimien hyötykin on epävarmaa, koska pienen pienet nanomuovit voivat tulla niistä läpi.
Lähde: PNAS
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
