Kirja-arvio: Jari "Bull" Mentulan elämässä perhe jäi toiseksi – kunnes sydän pani stopin treenille

Jos Jari Mentulaa arvelutti oman elämän avaaminen kokonaiseen kirjaan, niin yhtä lailla minä epäröin tähän kirjaan tarttumista. Halusin kuitenkin tietää, millainen ihminen tekee kehonrakentamisesta itselleen ammatin ja suorastaan elämäntehtävän.

Mentula kiittää alkusanoissaan kirjan kirjoittaja Marika Lehtoa siitä, että kirjan tekeminen on ollut suorastaan terapeuttista ja antanut enemmän kuin hän kuvitteli. En ihmettele sitä, Lehto on todella saanut Mentulan avautumaan.

Kirja etenee kuin jännityskertomus, sillä heti alkuun Lehto virittää lukijan odottamaan, kuin Mentulan käy, kun hän joutuu ambulanssilla sydämen rytmihäiriöiden vuoksi sairaalaan. Sairaalasta palataan lapsuuteen Valkeakosken maaseudulle ja aikaan, jolloin Mentula innostuu bodauksesta Toijalan monitoimihallin salilla.

Kirjassa kuuluu Mentulan puhe, ja se kuulostaa uskottavalta ja sujuvalta. Moneen kertaan Mentula vakuuttaa, miten hän rakastaa perhettään ja lapsiaan, mutta tekee kuitenkin töitä hullun lailla, myös perheen yhteisillä lomilla. Kehonrakennus näyttäytyy lajina, jonka rinnalla kaikki muu on toissijaista, myös vaimo ja pienet lapset.

Mentula tiedostaa omaan napaan tuijottamisen itsekin. Hänen kunnianhimonsa ja itse pärjäämisen eetos ei kuitenkaan sammu, vaikka sairaus panee köpöttämään mummon lailla.

Sydänsairaus pakottaa miehen lopulta kuitenkin pohtimaan, mikä merkitys perheellä on ja kuinka voi tasapainoilla perheen, työn ja treenin välillä. Kirjan loppu antaa toiveita, että perhe – ja elämä – voittaa.