"Ei helppo, mutta ei mahdotonkaan", sanoo kielestämme japanilainen Haruna Berg, joka tuli vaihto-oppilaaksi pieneen pitäjään ja opettaa nyt suomea ulkomaalaisille
Suomeen aluksi 15-vuotiaana tullut tyttö halusi jonnekin, missä ei puhuta englantia. Hän palasi myöhemmin ja jäi. Ruokasuosikkeja ovat tutut perinneruuat, mutta yksi makeinen ei edelleenkään maistu.Tilaajalle
"Meillä Japanissakin on peltoja ja välillä lunta", kertoo Haruna Berg. Mosa on kleinspitz ja sen japanilainen nimi viittaa pyöreyteen. Kuva: Annika Haapanen”Oli elokuu ja jotenkin ihmeellisen valoisaa, mutta moottoritien keltaiset valot jäivät mieleeni.”
Tällainen on japanilaisen Haruna Bergin ensimmäinen muisto Suomesta. Oli vuosi 1996 ja 15-vuotias japanilaistyttö istui autossa, joka kyyditsi häntä lentokentältä ensin perehtymiskurssille Järvenpäähän ja pian vaihto-oppilaaksi Pohjois-Karjalaan.
”Halusin jonnekin, missä ei puhuta englantia”, Berg kertoo – sujuvalla suomella. Hän sanoo jopa ”mie”, ja iloisessa olemuksessa voi kuvitella ripauksen karjalaisuutta.
Berg – siihen aikaan Haruna Okubo – pääsi Polvijärvelle, kun moni muu nuori asettui pääkaupunkiseudulle, Turkuun tai Ouluun.
”Kyllä silloin tuntui... Siellä oli yksi tie, sivutie ja kolme naapuria, ja sitten ei mitään muuta kuin metsää! Ajattelin, että ilman autoa ei täällä pysty elämään.”
Tyttö tuli Yamanashin prefektuurista eli alueelta, jolla oli yli 800 000 asukasta. Polvijärvellä asui tuohon aikaan noin 6 000 ihmistä.
”Kotona oli paljon enemmän ihmisiä eikä niin paljon metsää, mutta toisaalta oli peltoa, sillä asuimme maalla. Isäni oli maatalouslukion opettaja ja äitini koulukeittiön suunnittelija. Vanhempani viljelevät edelleen riisiä ja vesimeloneita.”
Kotikaupunki Hokuto sijaitsee Honshun saarella ja siellä on 46 000 asukasta. Matkaa kuuluisan Fuji-vuoren juurelle on 100 ja 14 miljoonan asukkaan pääkaupunkiin Tokioon 200 kilometriä.
”Koska olemme maalaisia, aika monet viljelevät maata ja kasvattavat ruokaa itse. Erikoiskaupat ovat menneet konkkaan, koska ihmiset menevät ostoskeskuksiin ja tilaavat verkosta. Katukuva Japanissa ei ole kovin harmoninen, sillä melkein kaikki piti rakentaa toisen maailmansodan jälkeen uudelleen.”
”Alun perin kiinnostuin Suomesta, kun olin vähän nörtti tyttö ja katselin, kun isoveli ja pikkuveli pelasivat videopelejä. Mie katselin ja aloin ostella pelimusiikkia, mutta oikeilla soittimilla soitettuna”, hän kertoo.
”Minulla oli Suomessa äänitetty CD-levy, jolla lauloivat saamelaiset Angelin tytöt. Levyn esipuheessa säveltäjä kertoi saamelaisten huonosta kohtelusta ja minua alkoivat kiinnostaa alkuperäiskansan asiat. Olin 14-vuotias, enkä edes tajunnut, että saamelaiset asuvat Lapissa!”
Niin Haruna hakeutui Suomeen vaihto-oppilaaksi ja solahti pohjoiskarjalaiseen elämään ja Tanskasten sairaanhoitaja-kirvesmies-perheeseen.
Vaihtovuoden jälkeen Berg palasi Japaniin, opiskeli ja teki töitä, kunnes sai vuonna 2005 jouluna soiton. Tanskaset pyysivät häntä Suomeen hoitamaan nuorinta lastaan.
Berg tuli, hoiti, löysi miehen ja jäi. Hän työskenteli lentokentällä lähtöselvityksessä ja opiskeli suomen kieltä. Nyt hän opettaa suomea maahanmuuttajille, sillä kielenopetus on osa kotoutumiskoulutusta.
Kollegoina on muitakin ulkomaalaisia ja oppilaina joskus japanilaisiakin. Aluksi oppilaalta testataan, osaako tämä latinalaiset kirjaimet sekä lukea, kirjoittaa ja toistaa sanelua.
”Opetan ensin tervehdykset ja minä olen opettaja ja te oppilaita. Apukieltä kuten englantia en käytä, vain suomea ja kuvia. Tykkään työstäni kovasti.”
Mutta kuinka kummassa kukaan voi oppia noin hyvin näin vaikeaa kieltä kuin suomea?
”Ei se ole helppo, mutta ei mahdotonkaan. En ole alusta alkaenkaan pyrkinyt täydellisyyteen, enkä aina tiedä objektin sijoista tai sitä, miksi joskus tulee partitiivi”, Berg nauraa. Yliopistossa oli tarjolla saamen kieltäkin, mutta suomessa oli riittävästi urakkaa.
Lapissa Berg on käynyt kolmesti: vaihto-oppilaiden retkellä 1997 ja kahdesti 2010-luvulla.
”Vanhempani halusivat nähdä revontulia, ja kyllä me näimme, mutta äiti haluaa nähdä vieläkin kauniimmat ja tulee uudestaan.”
Angelin tyttöjen keikallekin Haruna on päässyt, mutta ei suinkaan Suomessa.
”Japanissa Hiroshimassa 1990-luvun lopulla, kun he konsertoivat Suomi-ystävyysseuran kutsuvieraana.”
Sittemmin Berg on eronnut mutta asettunut asumaan mukavan anoppinsa lähelle Keravalle. Tanskaset ovat yhä hänen ystäviään, samoin miehen ”ihanat sukulaiset ja ystävät”.
”En ole kauheasti kokenut yksinäisyyttä. Välillä on ikävä omaa perhettä ja ystäviä Japanissa, mutta kotini on nyt täällä. Syvemmän ystävyyden rakentamista suomalaisten kanssa sanotaan vaikeaksi, mutta minusta kysymys on henkilökemiasta ja olen saanut todella läheisiäkin ystäviä.”
Japanilaiset tunnetaan terveellisestä ruuasta, vihreästä teestä ja pitkästä iästään.
”Ennen syötiin paljon kalaa, mutta toisen maailmansodan jälkeen elämäntapa on muuttunut länsimaisemmaksi ja ihmisillä on sydänvaivoja ja kakkostyypin diabetesta”, Haruna Berg kertoo.
Haastattelu tehdään pienessä helsinkiläisessä Wagacoro-ravintolassa.
Pöytiä on vain kaksi, mutta sushimaine hyvä. Sushi tarkoittaa hapanta, ja hyvällä sushilla on tunnusmerkkinsä.
”Se ei saa olla liian iso eikä liian pieni, kalan ja riisin suhteen on oltava sopiva eikä riisi saa olla liian tiivistä eikä liian löysää. Ilmavaa, mutta koossa pysyvää. Suomalainen järvikala, kuten siika, sopii sushiin hyvin.”
Maki tarkoittaa levärullaa, ja nigirissä ”täyte” on riisin päällä.
Bergin herkkua on Natto-maki. ”Täytteenä on hapatettua soijapapua ja ne ovat kuuluisia siitä, että ulkomaalaiset ja länsijapanilaiset inhoavat niitä. Mutta minä rakastan nattoa!”
Japanissa sushi on enemmänkin juhlaruokaa. Arkena syödään misokeittoa ja kiinalaista ruokaa, riisiä, kastiketta tai paistettua kanaa tai kalaa.
Suomessa Berg syö kaikkea.
”Suosikkejani ovat makaronilaatikko, lipeäkala, karjalanpiirakka ja -paisti, leipäjuusto, poronkäristys ja kaikki makea, kuten laskiaispulla ja runebergintorttu. Lihoin Polvijärvellä yli 10 kiloa, kun rakastin kouluruokaa ja otin monta santsilautasta!”
”Mutta salmiakista en tykkää. Olen melko varma, etten sen makuun totu ikinä.”
Kuka?
- Haruna Berg, os. Okubo.
- Syntynyt Yamanashin prefektuurissa 10. maaliskuuta 1981.
- Asuu Keravalla.
- Tuli Suomeen ensimmäistä kertaa vaihto-oppilaaksi 15-vuotiaana lukiolaisena vuonna 1996.
- Asunut Suomessa vuodesta 2007.
- Helsingin yliopistosta filosofian maisteri, pääaineena suomen kieli ja kulttuuri. Japanista hallintotieteiden kandidaatti.
- Kouluttaja, opettaa suomea aikuisille maahan- muuttajille Eezy-valmennuskeskuksessa Espoossa.
- Perheeseen kuuluu koira Mosa.
”Suomen kieli ei ole helppo, mutta ei mahdotonkaan.”
”Lihoin Polvijärvellä yli 10 kiloa, kun rakastin kouluruokaa.”
- Osaston luetuimmat
