Marskin ratsastajapatsaan veistäjä loi kesäparatiisin Pirkanmaalle – lumenluonti pakotti talveksi Helsinkiin

Taidekeskus Purnun näyttelysihteeri Laura Lehtinen on innoissaan. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 50 vuotta Purnun ensimmäisen näyttelyn järjestämisestä. Ensimmäisen, vuonna 1967 kootun näyttelyn takana oli Mannerheimin ratsastajapatsaan veistäjänä tunnettu Aimo Tukiainen ja kuusi hänen kollegaansa.

"Se oli Suomen ensimmäinen kesätaidenäyttely. Purnusta lähti kesänäyttelykulttuuri muualle maahan. Monta on tullut ja kaatunut, mutta Purnu on ja pysyy", Lehtinen kertoo.

Tämän vuoden näyttelyssä olennainen teema on aika. Näyttely sisältää uusien töiden lisäksi vuoden 1967 näyttelyyn kuuluneita töitä. Vanhojen ja uusien töiden rinnakkaiselo oli juhlanäyttelyn Loistava aika itsestään selvä lähtökohta.

Purnun tarina alkoi hiekkakuopasta.

Helsingissä asuva Aimo Tukiainen etsi 1960-luvulla itselleen kesäateljeelta ja päätyi lopulta perustamaan sen lapsuudenpitäjäänsä Orivedelle.

Tukiaisen tytär ja taidekeskuksen takana vaikuttavan Aimo Tukiaisen Purnun säätiön puheenjohtaja Mirja Tukiainen arvioi, että seudulla oli suuri merkitys taiteilijalle. Maineen kasvaessa kuvanveistäjä kaipasi rauhallista työtilaa.

"Aimolla oli hyvät muistot täältä ennen kuin hän muutti viisivuotiaana isänsä luo Viipuriin. Oli kova pala hämäläiselle maalaispojalle siirtyä kaupunkilaiseksi Karjalaan", Tukiainen arvioi.

Kesäateljeelle valittu paikka Längelmäveden rannalla oli tuolloin hiekanottopaikka, mutta Aimo Tukiainen rakensi aluetta johdonmukaisesti. Uusien tilojen rakentamisen lisäksi Tukiainen siirrätti alueelle kokonaisia rakennuksia. Nimensä ateljee sai Kalevalasta, säilytyspaikkaa tarkoittavasta sanasta.

Alueelle tuodussa riihessä ovat esillä Tukiaisen omat työt, kuten patsaiden luonnokset ja mitalityöt. Talonpoikaisesineistöllä koristeltu luhtiaitta toimii kahvilana.

"Aimo keräsi vanhoja rakennuksia alueelle. Hän ihaili talonpoikaisarkkitehtuuria ja -esineistöä", Mirja Tukiainen kertoo.

Aimo Tukiainen asui elämänsä loppuun asti Helsingissä, mutta vietti aikaa paljon Purnussa. Kesäateljeessa ei voinut ympärivuotisesti asua, sillä tilat eivät ole lämmitettyjä.

Laura Lehtinen kuitenkin korostaa, että Purnussa työskentelyssä ei ollut kyse keskikesän mökkeilystä. Tukiainen saattoi viihtyä Orivedellä maaliskuusta marraskuuhun.

"Hän sanoi, että siinä vaiheessa, kun lumen kolaaminen vei enemmän aikaa kuin taiteen tekeminen, piti palata Helsinkiin", Lehtinen naurahtaa.

Loistava aika -näyttely taidekeskus Purnussa 18.6.–6.8.