Atomipommin isä pohtii hieman ennen ensimmäistä ydinkoetta, voisiko se aiheuttaa maailmanlopun – ja päättää testata asian
Elokuva atomiaseen kehittämisestä piirtää särmikkään kasvutarinan Robert Oppenheimerista. Siinä ydinaseen kehittäjästä kasvaa vähitellen sen vastustaja.
Ensi-iltaan 21. heinäkuuta tulevan elokuvan pääroolia näyttelee Cillian Murphy.Hiljaisen elokuvakesän odotettu tapaus Oppenheimer on atomipommin isäksi ristityn fyysikon Robert Oppenheimerin (1904–1967) ympärille kyhätty tarina, jonka on ohjannut ja käsikirjoittanut Christopher Nolan.
Draamaelokuvan perusfaktat ovat melko yhteneväiset todellisuuden kanssa. Elokuva piirtää henkilökuvaa nerosta, joka nostettiin jalustalle ja sitten kammettiin sieltä.
Oppenheimer joutui kylmän sodan kommunistipelon vuosina USA:n turvallispalvelun hampaisiin. Hänen lojaliteettiaan maataan kohtaan ei voitu kiistää, mutta epäilyksiä herättivät miehen vasemmistolaiset sympatiat ja kriittinen asenne vetypommia kohtaan toisen maailmansodan jälkeen.
Elokuvassa esitetään yksi raadollinen näkökulma, miksi kansallissankari tahdottiin nujertaa. Todennäköisesti se on fantasiaa, mutta kertoo hyvin inhimillisistä heikkouksista. Oppenheimer sokaistui kuuluisuudesta ja omasta älykkyydestään niin, että tuli loukanneeksi liian vaikutusvaltaisia tahoja.
Joka tapauksessa henkilökohtainen kosto nivoo tarinan alun ja lopun nerokkaasti toisiinsa.
Oppenheimer ymmärsi, että hän oli luonut maailmanlopun työkalun.
Tähtinäyttelijöitä vilisevä elokuva onnistuu pitämään teoreettiset yhtälöt riittävän toissijaisina ja keskittymään katsojan kannalta kiinnostaviin asioihin, kuten Oppenheimerin rakkauselämän pulmiin ja atomipommin edistämisen aiheuttamiin tunnontuskiin.
Syyllisyys vaivasi Oppenheimeria oikeasti ja aivan perustellusti, sillä hän kannatti pommien pudottamista siviilikohteesiin Japanissa. Vähitellen hän kuitenkin ymmärsi, että atomipommi pysyy USA:n armeijan asevalikoimassa myös sodan jälkeen ja teknologia vuotaa ennen pitkää muihin maihin.
Hän pelkäsi luoneensa jotain, joka todennäköisesti jossain vaiheessa tuhoaa suuren osa elämää maapallolla.
Elokuva pomppii sekä sotaa edeltävässä ajassa että kylmän sodan vuosissa, joten mukana pysyminen vaatii hieman tarkkaavaisuutta. Lopuksi palikat loksahtelevat paikoilleen.
Oppenheimer on aiheeltaan ajaton ja samalla ajankohtainen. Harvassa ovat nyt päivät, jolloin Venäjä ei uhoa ydinasearsenaalillaan tai uhkaile ydinsodalla.
Elokuvassa päästään olennaisen alkulähteille, eli mistä atomikauhu oikein sai alkunsa. Kehitystyö oli jo natsi-Saksassa 1940-luvun alussa varsin pitkällä, joten tuhoaseen keksiminen oli vain ajan kysymys. Paha päästettiin irti, mutta tungettiin pulloon.
Kylmät väreet menevät selässä, kun ensimmäinen ydinkoe tehdään 16. heinäkuuta Los Alamosissa. Silloin tutkijat olivat ainoastaan jokseenkin varmoja, ettei ensimmäinen aiheuttaisi maailmanloppuun johtavaa ketjureaktiota.
- Osaston luetuimmat
