Noin viiden kilometrin päässä Karstulan keskustasta sijaitseva Wanhat Wehkeet on levittäytynyt usean hehtaarin alueelle. Toiminta sai alkunsa etualalla olevasta tehdashallista. Kuva: Petteri Kivimäki
Vanhoja vehkeitä, viihdettä ja paljon muuta – yrittäjäpari muutti entisen tehtaan matkailukeitaaksi keskelle maaseutua
Jari Lasosen ja Merja Välilehdon tempaus osoittaa, miten rohkeus, innovatiivisuus ja kova työ tuovat eloa keskelle syrjäistä maaseutua. Wanhat Wehkeet houkuttelee vuosittain kymmeniä tuhansia vierailijoita ihastelemaan vanhoja ajoneuvoja ja viihtymään laajan palvelutarjonnan parissa.TilaajalleKarstula
Joni (ratissa) ja Jari Lasonen kunnostivat vuosimallin 1990 Volkswagen LT 35:n alueen huoltoautoksi. Merja Välilehtokin hyppäsi auton lavalle. Kuva: Petteri KivimäkiMoni karstulalainen saattoi olla niin sanotusti äimän käkenä, kun paikallinen yrittäjäpari Jari Lasonen ja Merja Välilehto ilmoitti 20 vuotta sitten ostavansa kunnalta vanhan perunajauhotehtaan ja perustavansa sinne automuseon.
Vuosien saatossa Wanhoista Wehkeistä on tullut merkittävä ja monipuolinen matkailukohde, jonne tullaan niin läheltä kuin kaukaakin.
”Melkein järjestäen jokainen ensikävijä ihmettelee, että miten ihmeessä tällainen paikka löytyy keskeltä ei mitään”, yrittäjä Jari Lasonen myhäilee.
Museonäyttelyssä on yli sata entisöityä autoa ja moottoripyörää. Esillä on mittava määrä muuta entisajan esineistöä sekä muun muassa vanha koululuokka, meijerihuone ja hammaslääkärin vastaanotto.
Lisäksi alueelta löytyy ravintola, kesäteatteri, hotelli, minikylpylä, keilarata, uima-allas, karavaanialue, lasten puuhapaikka sekä saunamaailma uima-altaineen.
Jari Lasonen ja Merja Välilehto ovat luoneet menestyneen matkailuyrityksen itse oppimalla ja työtä tehden.
Joka puolella on vanhoja mallinukkeja, jotka Jari Lasonen osti kerran, kun halvalla sai. Kuva: Petteri KivimäkiTakavuosina pariskunta teki rakennusurakoita Helsingissä. 1990-luvun alussa he saivat rautakaupan laajennusurakan Merjan kotiseudulta Karstulasta.
Samaan aikaan Suomi vajosi lamaan ja urakat loppuivat kuin seinään. Pariskunta jäi asumaan Karstulaan ja perusti pub-ravintolan kylän keskustaan.
Autopeltisepäksi kouluttautunut Lasonen kertoo viihtyneensä jo lapsesta lähtien vanhojen autoromujen parissa. Talli oli täynnä entisöityjä autoja ja muuta vanhaa rompetta.
Vuonna 2004 yrittäjäpari sai idean perustaa automuseon kotitalonsa vieressä sijaitsevaan entiseen perunajauhotehtaaseen, jossa toimi tuolloin rekkakorjaamo.
”Alussa ei ollut mitään muuta kuin suuret puheet. Silloinen kunnanjohtaja Hiltusen Jukka ei kuitenkaan kyseenalaistanut ideaamme, vaan hän näytti heti vihreää valoa. Ilman hänen tukeaan homma olisi jäänyt siihen”, Jari Lasonen kiittelee.
Yrittäjäpari jätti ostotarjouksen. Heidän harmikseen museohanke vuoti etuajassa maakuntalehteen. Kiinteistöstä tehtiin euron kalliimpi tarjous.
”Alussa ei ollut mitään muuta kuin suuret puheet.”
”Ostimme Tampereelta ison erän vanhoja mallinukkeja museokäyttöä varten. Paluumatkalla Hiace oli täynnä mallinukkeja, kun vaimo kysyi, että mitä teemme niillä, jos emme saa ostettua tehdasta. Sanoin, että laitan ne tontin rajalle riviin”, Lasonen kertoo.
Lopulta kaupat syntyivät. Remontin suunnitteli ja toteutti pariskunta itse. Museon yhteyteen tehtiin baari ja keittiötilat.
Lasonen muistelee, että harva paikallinen uskoi, että heidän automuseostaan tulisi kunnan matkailun vetonaulaa.
Museossa on yli 100 ajoneuvoa, osa ulkopuolisten sijoituksessa omistamia, osa Jari Lasosen itse kunnostamia. MG ei ole pelkkä museoauto, vaan sillä ajetaan kesäisin. Kuva: Petteri KivimäkiToisin kävi. Wanhat Wehkeet -automuseossa riitti kävijöitä. Pikkuhiljaa myötä palvelukokonaisuus alkoi laajeta. Vuonna 1960 rakennetun tehtaan korkeaan hallitilaan tehtiin juhlatila, joka on muunneltavissa kokouskäyttöön tai yökerhoksi.
Juhlatilojen valmistuttua majoitustiloille tuli huutava tarve. Sitten Karstulaan alettiin kaivata keilarataa ja yrittäjät tarttuivat toimeen. Vuonna 2009 perunajauhotehtaan vanhaan säkkivarastoon valmistui kunnan kanssa yhteistyössä keilarata.
Myöhemmin alueelle on rakennettu yli satapaikkainen karavaanialue, vuokramökkejä ja kesäteatteri.
”Emme lähteneet rakentamaan isoa kokonaisuutta, vaan olemme kasvaneet askel kerrallaan. Asiakkaat ovat esittäneet toiveita, että mitä täällä pitäisi olla ja me olemme vastanneet kysyntään”, Merja Välilehto sanoo.
Monipuolisuus on valttia. Wanhoissa Wehkeissä riittää tekemistä ympäri vuoden. Kuva: Petteri KivimäkiYrityksessä on valmisteltu sukupolvenvaihdosta hyvissä ajoin. Merjan ja Jarin poika Joni Lasonen, 27, on yrityksen toimitusjohtaja ja osakas. Hän tarjoaa yrityksen nimissä maanrakennus- ja koneurakointipalveluja ja auttaa juoksevissa asioissa. Hän teki leirintäalueen maanrakennustyöt opinnäytetyönään.
Joni Lasonen kasvoi kiinni yritykseen jo lapsena, eikä hän ole ollut päivääkään töissä vieraalla.
”Olihan tämä aika poikkeuksellinen kasvuympäristö. En vieläkään näe kodin ja työpaikan eroa, koska ne ovat aina olleet samassa pihapiirissä”, Joni Lasonen toteaa.
Perheyrityksen voimavarana on yhdessä tekeminen.
”Parasta tässä on se, että koskaan ei aamulla tiedä, että mitä uusi päivä tuo tullessaan.”
”Perheen kanssa tekeminen sujuu meiltä luontevasti ja hyvässä hengessä. Jokaisella on jokin oma erikoisosaaminen, johon tartutaan tarvittaessa. Joni auttaa tietotekniikassa ja Jarin bravuurina on pitsataikinan teko”, ruokapuolesta vastaava Merja Välilehto naurahtaa.
”Kylähulluus, rentous ja huumori ovat meidän valttejamme. Pyrimme siihen, ettei työnteko olisi vakavaa ja jäykkää. Parasta tässä on se, että koskaan ei aamulla tiedä, että mitä uusi päivä tuo tullessaan. Kahta samanlaista päivää ei ole vielä tähän mennessä ollut”, Joni Lasonen lisää.
Jari Saarelainen teki tällä Honda Gold Wingilla 108 000 kilometriä pitkän ja 43 valtiota käsittäneen maailmanympärysmatkan. Pyörää jouduttiin korjaamaan reissun aikana myös ilmastointiteipillä. Kuva: Petteri KivimäkiMuseossa riittää katseltavaa tuntikausiksi. Suurin osa museoajoneuvoista on lainattu tai lahjoitettu kokoelmiin. Jari Lasosen mukaan alkuaikoina oli tyypillistä, että oven taakse ilmestyi vehkeitä, joiden alkuperästä ei ollut mitään tietoa.
”Sitten myöhemmin kauppareissuilla joku kyläläinen saattoi pysäyttää ja kertoa jättäneensä tavarat oven taakse, koska emme olleet paikalla”, Lasonen sanoo.
Korpelan kujanjuoksu -sarjasta tuttu Bentley kiinnostaa museokävijöitä. Kuva: Petteri KivimäkiAikaa vierähtää, kun Lasonen kertoo esineisiin ja ajoneuvoihin liittyviä tarinoita.
Museossa seisoo punainen vuosimallin 1969 Datsun, jonka entinen kansakoulunopettaja lahjoitti museoon vuonna 2008. Auto oli ollut hänellä uudesta asti ja hän lahjoitti sen juuri huollettuna. Rouvan mukaan autolla ei ollut koskaan ajettu sateella, koska hän pelkäsi vesiliirtoa.
”Kaksi vuotta myöhemmin rouva sattui kulkemaan luokkaretkellä tästä läheltä. Hän ajatti bussin tänne, koska muut kyydissä olleet mummot eivät uskoneet, että hänen Datsuninsa on museoituna. Koko bussiryhmä tuli ihastelemaan ja kuvaamaan autoa”, Lasonen muistelee hienoa hetkeä.
Tähänkin museolle lahjoitettuun Datsuniin liittyy tarina. Takana näkyy vm -38 Chevrolet, jonka Lasonen kunnosti pojalleen, kun tämä oli 5-vuotias. Kuva: Petteri KivimäkiAurinko mollottaa lähes pilvettömältä taivaalta. Myllyjoen toisella puolella olevalla camping-alueella vallitsee välitön tunnelma. Vierastakin tervehditään. Yrittäjien iloinen asenne lienee tarttunut asiakkaisiin.
Jyväskyläläiset Jarmo ja Iitu Varjonen istuvat päiväkahvilla matkailuautollaan. He ovat käyneet Wanhoissa Wehkeissä sen perustamisesta lähtien.
”Tutustuin paikkaan autoharrastuksen kautta. Olen tuonut museoon viisi vanhaa autoa ja mopoja. Minun Fiat 600:ni on ollut museossa toistakymmentä vuotta, mutta nyt aion vaihtaa sen tilalle vanhan Ladan”, Jarmo Varjonen kaavailee.
Varjoset kehuvat Wanhojen Wehkeiden tunnelmaa ja ruokapuolta. Paikan yrittäjistä on tullut heille ja monille muille vakiokävijöille sydänystäviä, joita autetaan tarvittaessa.
”Meillä on parinkymmenen hengen talkooporukka, joka kokoontuu tänne joka kevät haravoimaan ja kasaamaan minigolfradan”, Jarmo Varjonen toteaa.
Karavaanari Asseri Kuoremäki yllättyi siitä, että vanhojen autojen lisäksi alueelta löytyi paljon muuta mielenkiintoista. Hänestäkin on tullut vakikävijä.
”Tänne on kiva tulla, ihan kuin kotiinsa tulisi. Täällä rupatellaan ja tehdään kaikenlaista kivaa yhdessä”, Asseri Kuoremäki sanoo.
Jari Lasonen (vas.) on tuntenut Jarmo ja Iitu Varjosen jo yrityksen alkuajoista lähtien. Varjoset käyvät karavaanialueella myös talviaikaan. Kuva: Petteri KivimäkiWanhat Wehkeet tuo elämää alle 4000 asukkaan Karstulaan. Alueella vierailee 50 000–60 000 asiakasta vuodessa.
Alkaneesta kesästä odotetaan vilkasta. Kesäteatterin vetonaulana on Heikki Paavilaisen kirjoittama Irwin-musiikkinäytelmä. Kesäaikaan palkkalistoilla on kymmenkunta työntekijää.
Wanhojen Wehkeiden yrittäjät katsovat maailmaa positiivisten lasien läpi.
”Kaikki on ollut laskennallista ja töitä on tehty aamusta iltaan. Jos joku kadehtii meitä, niin tulisi muistaa, että me tuomme hyvinvointia koko pitäjään”, Jari Lasonen painottaa.
Toistaiseksi uusia palveluja ja investointeja ei ole suunnitteilla.
”Nyt täytyy himmata, että saamme pysymään nämä narut käsissä. Näin on vaarallista sanoa, koska jo ensi viikolla saattaa alkaa hirveä vöyhötys, kun jotain uutta keksitään”, Lasonen nauraa.
Wanhat Wehkeet
Vuonna 2005 perustettu matkailualan yritys sijaitsee viisi kilometriä Karstulan keskustasta pohjoiseen.
Perheyritys tunnetaan monipuolisista matkailupalveluistaan ja museostaan.
Museossa on entisöitynä yli 100 ajoneuvoa. Erikoisuuksiin kuuluu muun muassa Korpelan kujanjuoksu -televisiosarjasta tuttu Bentley.
Museo on avoinna yleisölle 30.8. saakka sekä tilauksesta ryhmille ympäri vuoden.
Wanhat Wehkeet -kesäteatterissa esitetään Irwin-musiikkinäytelmä 29.6.–4.8.
- Osaston luetuimmat
