Katso kuvat: Väärinymmärretty aasi on todellisuudessa viisas, leppoisa ja vähäilmeinen laumasielu

Hutkon tilalla tarkoitukseni on tutustua aasien sielunelämään. Tapaaminen aasien kanssa jännittää, sillä oma mielikuvani aaseista on varmasti sama kuin monella muulla; aasit ovat hieman tyhmiä ja oikuttelevia jästipäitä.

Hutkon tilan omistaja Anu Koivisto lukee ajatukseni ja kertoo huokaisten, että aasit ovat kovin väärinymmärrettyjä ja aliarvostettuja.

"Aasit eivät ole tyhmiä tai itsepäisiä kuten usein sanotaan. Ne ovat hevosiin verrattuna vähäeleisempiä ja harkitsevaisempia. Ne pysähtyvät usein miettimään ennen kuin toimivat. Paikoilleen jähmettyminen tulkitaan usein väärin jääräpäisyydeksi", Koivisto selittää.

Aasin katse on surumielinen, mutta korvat voivat paljastaa, mitä aasin mielessä liikkuu.  Kuva: Sanne Katainen

"Aasit ovat valloittavia pokerinaamaisia älykköjä, jotka eivät hötkyile mistään, eikä koskaan. Aasien korvien asennosta ja pienistä ilmeistä näkee, jos aasi on herännyt väärällä jalalla, mutta keskimäärin ilme on aina sama oli sitten hyvä tai huono päivä", hän naurahtaa.

Muuli eli aasiorin ja hevostamman jälkeläinen on Koiviston mielestä vielä aasiakin älykkäämpi eläin. Hänen mukaansa muulit lukevat ihmistä kuin avointa kirjaa.

Hutkon tilalla on Suomen suurin muulilauma. Kuva: Sanne Katainen

"Ne huomaavat arvostaako ihminen muulia ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Jos muulia ei arvosta, sen kanssa on vaikea päästä yhteisymmärrykseen yhtään mistään."

Koivisto avaa portin aasien aitaukseen. Osa aaseista tulee heti tekemään tuttavuutta, mutta ne tekevät sen rauhallisesti ja ystävällisesti. Pian meidät ympäröi aasilauma. Aasit tuijottavat vierasta ihmistä vähäeleisesti, ainoastaan pitkät korvat liikkuvat. Koska ilme ei värähdäkään, on vaikea tietää, mitä ne ajattelevat.

"Aasit ovat siinä mielessä turvallisia, että ne eivät hätkähdä kosketusta ja ne nauttivat rapsutuksesta. Niillä ei myöskään ole pakoreaktiota eli vaikka ne pelästyvät jotakin, ne eivät säntää pakoon vaan jähmettyvät paikoilleen. Siksi myös pienet lapset voivat ratsastaa aasilla turvallisesti."

Pienet lapsetkin voivat turvallisesti ratsastaa aasilla. Erityisesti pinkki satula on lasten suosiossa. Jalkakaan ei pääse lipsahtamaan jalustimen läpi suojien ansiosta.  Kuva: Sanne Katainen

Vähitellen viehätyn aasien surumielisestä ilmeestä ja leppoisesta otteesta elämään.

Hutkon tilalla harjoitetaan perinteistä peltoviljelyä. Tilalla tuotetusta kaurasta tehdään kaurahiutaleita, ruis menee ruispuikuloiden raaka-aineeksi ja vehnä menee leipätehtaille. Tilalla elantoa saadaan myös erilaisista vierailuista, joiden aikana halukkaat voivat tutustua tilan satapäiseen eläinkatraaseen.

Aasit inhoavat märkää ja mutaista maata ja nauttivat lämpimästä kesästä.  Kuva: Sanne Katainen

Eläinten päätehtävänä tilalla on viettää onnellista elämää ja tuottaa iloa olemalla juuri sellaisia kuin ovat. Tarjolla on myös vaelluksia, joissa retkiseuraksi ja kantojuhdaksi lähtee laama, aasi, lammas tai vaikka islanninhevonen. Joskus mukana on ollut myös sekalainen kokoelma eläimiä lehmästä alkaen. Retkiä on tarjolla erilaisia. Voi valita, haluaako lähteä aasin kanssa lähimaastoon makkaranpaistoon vai tehdä pidemmän vaelluksen vaikkapa Repoveden kansallispuistoon.

Vaelluksilla aasit sekä kantavat tavarat että pitävät seuraa.  Kuva: Sanne Katainen

Hutkon aasit tekevät pyynnöstä myös vierailuja palvelutaloon, päiväkotiin tai kouluun. Aasit ovat vierailleet jopa Mikael Agricolan kirkossa Helsingin ydinkeskustassa. Joulu onkin aasien sesonkityöaikaa, sillä jouluna aaseja halutaan mukaan eläviin joulukuvaelmiin.

Aasit toimivat Koiviston käsittelyssä hämmästyttävän kuuliaisesti.

Aasin kokema pelko tai epäluottamus tulkitaan joskus itsepäisyydeksi. Anu Koiviston aasit toimivat kuuliaisesti. Kuva: Sanne Katainen

"Aasi pistää hanttiin vain, jos pelkää jotakin tai se kokee epäluottamusta käsittelijää kohtaan. Aasi tottuu hitaasti uuteen ja siksi sen kanssa pitää malttaa mielensä eikä hötkyillä. Toki teini-ikäistä aasia saattaa vaivata myös murrosikä, mutta sehän on vaikeaa aikaa myös ihmislapsille."

Aasilauman keskellä tajuan, että en tiedä aaseista oikeastaan yhtään mitään. Anu Koivisto lohduttaa, että monet aasien omistajatkaan eivät tunne aaseja tarpeeksi hyvin.

"Moni pitää esimerkiksi aaseja joko yksinään tai niillä on seurana joko poni tai hevonen. Aasi on kuitenkin laumaeläin, joten se ei nauti yksinolosta. Aasit muodostavat pitkäaikaisia ystävyyssuhteita ja viettävät paljon aikaa erityisen sydänystävänsä lähellä. Vaikka aaseja olisi lauma, aasit yleensä viihtyvät silti enemmän juuri parhaan kaveriaasinsa kanssa. Aasi puhuu eri kieltä kuin hevonen, joten hevosen kanssa aasi eivät kykene ystävystymään samalla tavalla.”

Sydänystävykset liikkuvat laumassakin pareittain.  Kuva: Sanne Katainen

Ja toden totta, laumaa katsellessa huomaa selvästi, että tietyt aasit liikkuvat pareittain, kylki kyljessä.

”Kaveriaasin kuolema on aasille vakava paikka, sillä välttämättä uutta sydänystävää ei aina löydy.”

Hutkon aasit ovat kaikki hieman erinäköisiä ja -kokoisia ja jokainen on selvästi myös erilainen persoona. Suurin aaseista on Harri, jota voisi luonnehtia hidasliikkeiseksi, jäyhäksi mutta lempeäksi jättiläiseksi. Pasi taas on aaseista pienin ja vilkkain. Rodultaan se on Välimeren miniaasi. Pasi on myös tukkajumala, sillä sen otsatukka roikkuu rokahtavasti ruskeilla silmillä.

Harri (vas.) ja Pasi ovat molemmat aaseja, mutta kokoero on huomattava.  Kuva: Sanne Katainen

Oma suosikkini aaseista on kauniinruskea Laila, joka on lempeä haliaasi. Se seurailee harmittomasti mukana ja parkkeeraa kylkeen rapsutusten toivossa.

Tiitua Koivisto kuvailee laskelmoivaksi pokerinaamaksi. Tiitun erikoistaitona on ovien avaus.

"Fiksuna aasina se tietää, että ovi kannattaa avata vasta kun henkilökunta on poistunut paikalta. Jotta ylimääräisestä ruokailusta ei jäisi kiinni, Tiitu muistaa myös sulkea oven salamässäilyn jälkeen."

Osa aaseista osaa tarvittaessa avata ovet. Herkkuhetkistä ei kannata jättää todistusaineistoa, vaan ovet suljetaan syöpöttelyn jälkeen. Kuva: Sanne Katainen

Aasien viisaudesta kertoo myös se, että aasit ovat normaalisti melko hiljaisia. Ääntä kyllä lähtee tarvittaessa ja ääni kuuluu kilometrien päähän. Samalla hetkellä aasit esittelevät ruokahuutonsa, joka kuulostaa ensin isolta töräytykseltä ja sen jälkeen siltä kuin porsaskarju vetelisi viimeisiään.

Aasit osaavat myös huutaa palvelusväkeä apuun silloin kun joku aaseista on pulassa.

”Kerran yhden aasin jalka oli jumiutunut aitaverkkoon. Muut aasit huusivat apua. Aitaan juuttunut kaveri odotti tilanteen laukeamista rauhallisena paikoillaan. Vastaavassa tilanteessa hevonen olisi riuhtonut itsensä vapaaksi väkisin ja vahingoittanut itseään."

Aasien suurimmat ongelmat ovat samoja kuin ihmistenkin. Suurin osa Suomen aaseista on nimittäin liian tuhdissa kunnossa. Niille kasvaa keski-iässä herkästi pullea maha.

Aasi on alkukantainen eläin. Se tottunut kuivaan ja kortiseen heinään, mitä etenkään kevätruoho ei ole. Isoin riski on kaviokuume. Kuva: Sanne Katainen

"Aasi tarvitsee niukkaravinteista ruokaa. Aasi on alkukantainen eläin, joka on tottunut elämään kuivalla heinänkorrella. Pelkkä ajatuskin liian monesta kaura-annoksesta tai vihreistä niityistä saa aasin lihomaan tai voimaan pahoin", Koivisto sanoo.

Ahneuteen taipuvan Hilma-aasin korvat selvästi värähtävät moisesta lausunnosta.