Kirja-arvio: Anna Puu paljastaa elämänsä kipukohdat ja uransa huippuhetket – tämä teos kannattaa nautiskella äänikirjana

Keväällä tuli kuluneeksi tasan kymmenen vuotta Anna Puun esikoisalbumin julkaisusta. Edellisenä vuonna Idols-kilpailussa toiseksi sijoittunut laulaja valtasi jo ensijulkaisullaan tontin suomalaiselta populaarimusiikin kentältä.

Juhlavuoden kunniaksi Anna Puu ja Mari Koppinen laativat yhdessä Minä olen Anna Puu -nimellä kulkevan kirjan, jossa laulajan elämä käydään läpi tuttujen kappaleiden kautta. Sanoitukset avaavat ikkunan artistin elämän kauneimpiin ja kauheimpiin hetkiin.

Elämäkerran julkaiseminen näin nuorella iällä sai Anna Puun aluksi empimään. Lopputulos ei olekaan mitään lopullista totuutta ja suurta kertomusta tavoitteleva eepos, vaan ennemminkin monenlaisten tarinoiden kokoelma.

Anna Puu vaikuttaa olevan kirjassaan hyvin rehellinen ja avoin. Hän aukoo lukijoiden edessä elämänsä solmukohtia ja kipeimpiä tunteita aina avioerosta lähtien. Toisaalta mukana on myös paljon onnea, vilpitöntä iloisuutta sekä lauluntekijän luovuutta. Kirjan luettuaan elää hetken harhakuvassa, jossa olisi juuri oikeasti jutellut artistin kanssa, että oikeasti tuntisi häntä hitusen.

Kirjan painettua versiota on väritetty artistin lyriikoiden lisäksi vuosien varsilla kertyneillä promokuvilla ja joillakin lapsuusajan otoksilla. Vaikka kirja toimii hyvin myös tässä paketissa, suosittelen silti ehdottomasti äänikirjaan tarttumista.

Anna Puu on itse äänikirjansa lukija. Hänen puhetyylinsä on rennon jutusteleva, välillä naureskeleva tai jopa pieniin laulupätkiin taipuva. Lyriikkanostojen tilalla on nostoja ilmeisesti vanhoista demonauhoista, mikä on valtavan kiinnostavaa.

Promokuvia voi etsiä verkosta, mutta äänikirja tarjoaa tällä kertaa aivan uudenlaista materiaalia.