Tilhet syövät syksyisin myös käyneitä marjoja. Niiden elimistö polttaa alkoholia muita marjalintuja nopeammin. Kuva: Juho Rahkonen
Marjalinnut tuovat syksyn
Rastailla, tilhillä ja muilla marjalinnuilla on tärkeä rooli pihlajien levittäytymisessä uusiin kasvupaikkoihin. Linnut nielaisevat marjat kokonaisina, ja hedelmälihan sisässä olevat siemenet päätyvät niiden vatsaan. Siemenet leviävät lintujen ulosteiden mukana hyvinkin kaukaisiin paikkoihin, kuten ulkosaariston saarille ja luodoille.Tilaajalle
Mustarastaita voi nähdä vielä sydäntalvellakin Suomessa, jos puissa riittää pihlajanmarjoja lintujen syötäväksi. Kun ravinto loppuu, marjalinnut lähtevät etsimään sitä muualta. Kuva: Juho RahkonenPihlaja ei kahta taakkaa kanna, tiesi vanha kansa. Onko siis tulossa luminen talvi, kun pihlajanmarjojen sato näyttää jäävän aika vaatimattomaksi?
Monesti vanhan kansan sanonnat ovat hyvinkin osuvia, mutta pihlajasanonta on hämmentävä. On vaikea nähdä mitään yhteyttä kesän marjasadolla ja tulevan talven lumitilanteella!
Uskomus on saattanut syntyä siitä havainnosta, että pihlajan marjasato vaihtelee vuosittain – niin kuin myös lumitilanne. Yleensä sato on joka toinen vuosi hyvä ja joka toinen vuosi huono.
Suuri vaihtelu johtuu siitä, että runsas kukinta ja marjominen rasittavat puuta, joten se ei yleensä jaksa tehdä kovin runsasta marjasatoa peräkkäisinä vuosina.
Räkättirastaiden ja punatulkkujen verestä on mitattu enemmän alkoholia kuin tilhillä.
Pihlajanmarjat ovat tärkeä ravinnon lähde kymmenille lintulajeille. Syksyisin näkee pihlajissa suuria rastas- ja tilhiparvia, mutta myös esimerkiksi punatulkut ja taviokuurnat pitävät pihlajanmarjoista.
Marjalinnuilla on tärkeä rooli pihlajien levittäytymisessä uusiin kasvupaikkoihin. Linnut nielaisevat marjat kokonaisina, ja hedelmälihan sisässä olevat siemenet päätyvät niiden vatsaan. Siemenet leviävät lintujen ulosteiden mukana kaukaisiin paikkoihin.
Vaikka pihlajanmarjoja kutsutaan niiden pienen koon takia marjoiksi, itse asiassa ne ovat epähedelmiä. Pihlajanmarja on kova kuin omena, ja omenaa se muistuttaa myös kemialliselta koostumukseltaan.
Pihlajanmarjat ovat happamia, eivätkä pelkästään sananlaskun ketun mielestä. Maku tulee marjojen sisältämistä parkkiaineista ja sorbiinihaposta. Pihjalanmarja on monikäyttöinen luonnontuote, jota usein maun pehmentämiseksi yhdistetään jonkin toisen marjan tai hedelmän kanssa.
Pihlajanmarja sisältää runsaasti c-vitamiinia ja karoteenia. Se on herkullisimmillaan esimerkiksi mehuissa ja hyytelöissä. Pihlajanmarjat ovat kuitenkin sekä happamia että karvaita, joten vitamiinipommit jäävät helposti hyödyntämättä, ellei niitä osaa valmistaa.
Käyneet marjat sisältävät pieniä määriä alkoholia. Varmasti alkoholi vaikuttaa lintuihinkin, mutta yleensä merkittävämpi syy säntäilyyn päin ikkunoita on taivaalle ilmestyneen petolinnun aiheuttama pakoreaktio ja tottumattomuus kaupunkiympäristöön.
Räkättirastaiden ja punatulkkujen verestä on mitattu enemmän alkoholia kuin tilhillä, mutta tilhi on marjalinnuista parhaiten sopeutunut marjojen nauttimiseen: sen maksa polttaa alkoholia 3–7 kertaa nopeammin kuin muiden marjalintujen.
Tilhellä maksa on ruumiin kokoon suhteutettuna neljä kertaa suurempi kuin ihmisellä.
Useimmat rastaat ovat muuttolintuja. Mustarastas saattaa kuitenkin sinnitellä Suomessa talven yli, jos pakkaset eivät ole kovin ankarat.
Mustarastaiden määrä Suomessa on viime vuosikymmeninä vaihdellut paitsi marjasadon, myös sen mukaan, miten ankaria tai leutoja talvet ovat sattuneet olemaan.
Räkättirastas on kesäisin marjatilojen kotipihan puskien riesa. Syksyn tullen lintu käyttää ravinnokseen pihlajanmarjoja. Kuva: Juho RahkonenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
