
Vuoden 2018 talviolympialaiset käänsivät huomion hetkeksi Etelä-Koreaan. Pohjoisen naapuridiktatuurin julmuuksista kerrotaan usein, mutta synkkiä vaiheita löytyy kisojen isäntämaankin lähihistoriasta.
Eteläkorealainen kirjailija Han Kang kertoo tositapahtumiin perustuvassa romaanissa toukokuun 1980 kauheuksista, jolloin hän oli kymmenenvuotias. Opiskelijat kokoontuivat Gwangjun kaupungissa protestoimaan hallintoa vastaan. Sotilaat komennettiin ampumaan väkijoukkoa ketään säälimättä.
Romaani kasvaa 15-vuotiaan pojan kohtalon ympärille. Poika etsii ystäväänsä ruumiskasoista. Kirjailija ei tyydy kertomaan mitä ja miksi tapahtui. Hän kuvaa seuranneita päiviä ja viikkoja. Piinallisesti tulee näytettyä, mitä keholle tapahtuu. Mutta myös sielut saavat äänen.
”Olkaa hyvä ja kirjoittakaa kirjanne niin, ettei kukaan voi enää häpäistä veljeni muistoa”, haastateltava vetoaa kirjailijaan. Han Kang onkin tehnyt monimuotoisen taideteoksen, jossa näkökulma vaihtelee kokijasta toiseen. Kauheudesta versoo puhdistavaa surua.
Teloittajat, kiduttajat ja henkiin jääneet vangit elävät vielä vahvoja vuosiaan. Traumat ovat yhä tuoreita kansan keskuudessa.
Vaikka paljon hukattua voimaa ja nuoruutta lahoaa ja palaa tuhkaksi, aina on niitä, jotka rakastavin käsin korjaavat jäljet ja vaalivat muistoja. Ja niitä, jotka komennon saatuaan tähtäävätkin ilmaan. Ja kirjailijoita, jotka antavat sanat mykistetyille.