Kirja-arvio: Pajtim Statovcin kolmannelle romaanille on tie auki kansainväliseen levitykseen ja mahdollisesti Finlandia-palkintoehdokkaaksi asti

Kolmannen kovatasoisen romaaninsa kirjoittanut Pajtim Statovci (s. 1990) oli kaksivuotias tullessaan perheensä mukana Suomeen. Kirjailijana häntä voi verrata Sofi Oksaseen. Kummatkin kansainvälisen tason tekijät ammentavat siitä kulttuurista, mihin ovat syntyneet.

Sofi Oksanen on purkanut Viron kansan kokemaa sortoa, Statovcin näyttämönä on rikkonainen Kosovo sodan kynnyksellä ja sen jälkeen.

Nuorella Arsimilla on jo vaimo, huomaamaton kuin seinävaate. Mutta Arsimin intohimon kohde on lääkäriksi opiskeleva Miloši. Arsim on albaani, Miloši serbi. Shakespearen draaman tavoin väkevä tunne ylittää vihollisuudet. Miestenvälinen seksuaalisuuskin olisi suvulle verikoston aihe.

Suhteeseen tulee katko, kun Arsim perheineen pakenee maahan, jota ei nimetä, mutta se voisi olla Suomi. Kukaan tarinassa ei ole hyvis.

Statovci kehittelee vivahteikkaan kokonaisuuden, josta ei puutu sodan eikä yksityisten ihmisten raakuutta. Kaiken ylle nousee toteutumisen tarve. Bolla on osuva nimi teokselle. Sana tarkoittaa haamua, pirua, käärmeen kaltaista oliota tai vain ulkopuolista.

Niinpä mytologinen bolla on se pimeys, mikä piileksii kenessä hyvänsä ihmisessä ja ympäröivässä yhteiskunnassa.

Romaani etenee Arsimin näkökulmasta. Milošin vaiheita harsivat kokoon otteet tämän muistikirjasta. Arsim lyö ja potkii vaimoaan, kun tämä tulee raskaaksi sopimattomaan aikaan. Mutta vaimo on lopulta voimakkain.

Hänestä kasvaa vastuunottaja ja selviytyjä.

Statovcin uutuudelle on tie auki kansainväliseen levitykseen. Enkä usko, että tätä teosta sivuutetaan Finlandia-palkintoehdokkaita valittaessakaan.