”Kilometrejä tulee helposti 30–40” – hyvä kunto auttaa metsästyskoiraa käyttämään myös päätään

Ajokoira häkistä takakonttiin ja metsälle?

Vuosikymmeniä sitten ei ollut tavatonta, että pystykorva tai ajokoira vietiin aitauksesta kylmiltään ajolle.

Nykypäivänä treenauksen merkityksestä on jo paljon tietoa.

Hyvä pohjakunto ei vaikuta vain siihen miten koira jaksaa juosta vaan myös siihen, miten se käyttää päätään, pohtii aktiivinen metsästyskoiraharrastaja Sanna Kokko.

Kokolla on kokemusta niin rekikoirista kuin greyhoundien valmennuksesta ratajuoksukoiriksi. Metsästyskoiran treenaus ei juuri poikkea muiden urheilukoirien valmennuksesta.

Kokolla on seisojia, jotka tyypillisesti vaativat paljon kuntotreeniä. ”Jos lähdet yksin koko päiväksi metsälle, kilometrejä tulee helposti 30—40.”

Tunturimaastossa koira liikkuu vielä nopeammin ja kilometrejä on parhaimmillaan kertynyt päivässä 100.

Sanna ja tämän puoliso Antti Kokko palasivat hiljattain metsästysreissulta Pohjois-Ruotsista.

Mukanaan heillä oli kolme lyhytkarvaista saksanseisojaa. Vuoronperään koirat ovat aktiivisessa hakuvuorossa vartista puoleen tuntiin, Kokko kertoo.

”En ole nähnyt merkkejä väsymyksestä, kun on varovaisesti aloitettu.”

Etenkin alkukaudesta on tärkeää huolehtia riittävästä levosta, Kokko sanoo.

Syksy edetessä hyvässä kunnossa olevaa koiraa voi juoksuttaa tarvittaessa useammankin päivän.

Kolmen peräkkäisen jahtipäivän jälkeen hän suosittelee pitämään kaksi lepopäivää.

Kahden jahtipäivän päälle riittää päivän lepo.

Kunnonkasvatuskaudella lepopäivinäkin voi vielä hyvin tehdä esimerkiksi tunnin kävelylenkin. Jos taas koira juoksee aamusta iltaan, jätetään levossa lenkit sikseen.

Kun koirien kiinnipitoaika maaliskuun alussa alkaa, alkaa myös varsinainen lepokausi. Se ei kuitenkaan lopeta liikuntaa.

Koirat kulkevat lenkeillä ihmisten mukana. Juhannuksen korvilla aloitetaan juoksutreenit, joissa haetaan jo kovempaa vauhtia.

”Polkuja pitkin pyöräillään välillä kovempaa ja välillä ravia.”

Koirat ovat toistaiseksi pysyneet melko terveenä. Yli kahdeksanvuotias Hopi ei ole tainnut koskaan ontuakaan, Kokko muistelee.

Nuorin koira Ute on nyt parivuotias.

Koirat otetaan mukaan metsälle nuoresta pitäen, noin puolen vuoden ikäisinä — joskaan ensimmäisenä syksynä ei koko päivän reissuille vielä lähdetä.

Koiriensa huippukunnon Kokon pariskunta pyrkii ajoittamaan metsäkanalinnun pyyntiajan alkuun (10. lokakuuta). Kuvassa Sanna Kokko. Kuva: Antti Kokko

Hyvä pohjakunto on myös turvallisuuskysymys, muistuttaa eläinlääkäri Suvi Kapiainen.

Huonokuntoisemman koiran reaktionopeus laskee, Kapiainen toteaa.

Koira ei välttämättä pysty väistämään hirveä tai karhua riittävän nopeasti.

Pohjois-Ruotsissa kausi alkaa jo 25.8., joten metsästäjä saa alueella etukäteisstartin. kertoo juuri Pohjois-Ruotsista palannut Sanna Kokko. ”Herkuteltiin metsoa ja teeriä. Riekkoakin löydettiin.” Kuvassa Ute ja saalis. Kuva: Sanna Kokko

Kapiaisen kotoa löytyvät ajokoirasisarukset kuusivuotiaat Hittavainen ja Temu.

Jäniksen perässä juoksevan koiran gps:n maksiminopeus on näyttänyt parhaimmillaan 39 kilometriä tunnissa. ”Toki koira sovittaa nopeutensa tarpeen mukaan.”

Itsenäinen luonne tuo ajokoirien harjoitteluun oman mausteensa.

Kun kiinnipitoaika loppui 20. elokuuta, Kapiainen vei koiransa aikaisin aamulla metsään. Tarkoitus oli, että se saa juosta maksimissaan muutaman tunnin.

Koiran hän sai kiinni 4,5 tuntia myöhemmin. ”Kyllähän se läähätti.”

”Pidän metsästyskoiria huippu-urheilijoina. Kun niiden kanssa puljaa, tajuaa miten vaativaa hommaa se on”, sanoo eläinlääkäri Suvi Kapiainen. Kuvassa myös suomenajokoira Hittavainen. Kuva: Anna-Leena Seppälä

Polkupyörätreenin haasteena on, että sateettomina kesäpäivinä koiraa juoksuttamaan pitäisi lähteä varhain.

Silloin ovat liikkeellä myös jänikset. ”On ikävä komentaa koko ajan koiraa. Se ihmettelee, miksi häntä kielletään.”

Kapiainen suosittelee ajokoiran kanssa harjoitteluun uimista ja koirapuistossa höntsäilyä.

”Ajokoirien kanssa koirapuistoilu vain menee usein siihen, että 10 minuuttia juostaan ja sitten marhataan reunoja: tämä on jo nähty.”

Jos kotona ulkoilutarha on kookas ja monipuolinen ja koiralla on seuraa, se voi tarjota jopa enemmän liikuntaa kuin tavallinen lenkkeily ihmisen kanssa, Kapiainen pohtii.

Vaan jos ei koiransa kanssa mitään tee, sitä on vaikea metsällä lukea ja saada kiinni, hän jatkaa.

”Kun koiran kanssa elää ja pitää sitä sisälläkin ja lenkkeilee, sen oppii tuntemaan.”