Kirja-arvio: Viidestoista Maria Kallio -romaani pursuaa ajankohtaisia aiheita aina maahanmuutosta internetin vihapuheeseen
Leena Lehtolaisen rakastettu kirjasarja alkoi vuonna 1993.
Leena Lehtolainen: Jälkikaiku. 396 sivua. Tammi. Kuva: Kirjailijan Ville Juurikkala / TammiVapaana kulkevilla kissoilla on tapana tuoda sisälle tuliaisina ties minkälaisia löytöjä, mutta harvoinpa lemmikki kantaa mukanaan ihmisen korvaa. Maria Kallion kohdalle tällainenkin sattuma tietysti osuu.
Työ lasten ja nuorten tekemiä ja heihin kohdistuvia rikoksia tutkivan jaoksen pomona tuo Kallion eteen myös muita kimurantteja tilanteita. Maahanmuuttajataustaisen nuoren miehen surman tutkinta kaihertaa mieltä, samoin ikävä raiskaustapaus. Kallion tiimin keskittymistä syö myös verkkotrolli, joka julkaisee poliisien nimissä kammottavia päivityksiä. Uhkailu ulottuu jopa jaoksen työntekijöiden lähipiiriin saakka.
Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarja on ehtinyt 15. osaansa. Jälkikaiku on helppoa ja mukavaa luettavaa, joka välillä kutkuttaa sopivassa määrin vatsanpohjaa.
Maria Kallio -romaanien pariin on aina turvallista palata. Vuonna 1993 alkaneen sarjan päähenkilöt ovat niin tuttuja, että heidän henkilökohtaisen elämänsä kuulumisia lukee mielellään. Lehtolaisen tyyli on varma ja tunnistettava.
Sarjaa on toisinaan moitittu itseään toistavaksi, mutta tällä kertaa tutut aiheet (kissat, taitoluistelu, punk-musiikki) uppoavat hienosti ajankohtaisten teemojen joukkoon. Sukupuolten moninaisuus, maahanmuutto, netin vihapuhe ja katupartiot näkyvät kirjan sivuilla. Ronskit sanavalinnat saattavat jopa ahdistaa herkimpiä lukijoita.
Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
