Taiteilija Vesa-Matti Loiri kaartinjääkäri Tuomas Marjamäen haastattelussa Ruotuväki-lehden toimituksessa syyskuussa 1998. Kuva: Petri Haggrén.
Veskun oma ääni kuuluu uudessa Loiri-elämäkerrassa – ”Jos hän joutui valitsemaan työn ja perheen väliltä, valinta oli työ”
Luottotoimittaja Tuomas Marjamäki koosti haastatteluistaan elämäkerran kansantaiteilijasta.Tilaajalle
Tuomas Marjamäki haastatteli Vesa-Matti Loiria kymmeniä kertoja 20 vuoden aikana. Kaksikon välille muodostui tiivis yhteys. Marjamäen elämäkerta kuitenkin ilmestyy vasta nyt Loirin kuoleman jälkeen. Kuva: KIRSI TUURATuomas Marjamäki on koonnut vielä yhden tietokirjan suomalaisen viihteen ja kulttuurin järkäleestä, Vesa-Matti Loirista (1945–2022).
Marjamäki tapasi kahdenkymmenen vuoden aikana Loiria kymmeniä kertoja eri elämäntilanteissa. Haastatteluaineistoa läpikäydessään hän huomasi, että ne kattavat koko Vesa-Matti Loirin elämän.
Litteroiduista haastattelunauhoista ja lähdemateriaalista syntynyt kirja täydentää Marjamäen Spede-Vesku-Simo-trilogian.
Spede Pasasella, Simo Salmisella ja Vesa-Matti Loirilla oli tietokirjailijan mukaan selkeä hierarkia töissään ja jokainen eli omaa elämäänsä.
”Spede päätti, Vesku loisti ja Simo tasapainotti heitä hyväntahtoisena apurina”, Marjamäki kertoo.
Kirjassa kerrotaan, että Spede ja Loiri lähentyivät viimeisenä kesänä 2001 ennen Pasasen kuolemaa. He kävivät pelaamassa yhdessä Helsingin Casinolla.
”Kumpikaan ei voinut istua rauhassa syömässä ravintolassa. Kun Veskua tultiin häiritsemään, hän tapasi sanoa, että meillä on raha-asiat kesken. Se kikka tehosi suomalaisiin.”
Vuonna 2015 menehtyneen Simo Salmisen loppuelämä oli synkkä. Hän joutui kokemaan sekä avioeron että konkurssin. Asunto paloi, terveys meni ja ystävät kaikkosivat.
”Vesku yritti vetää Simoa mukaansa työhommiin, mutta hän ei jaksanut Salmisen överiksi mennyttä alkoholinkäyttöä. Simo luuli edelleen olevansa suuri tähti, mutta se ei perustunut todellisuuteen”, Marjamäki kertoo.
”Lappi-trilogian kohdalla yleisö viimein tajusi, että tässä on aikamme suurmies. Hän oli näillä levyillä oma itsensä, ei enää Uuno tai toisten laulujen tulkitsija.
Tuomas Marjamäki tapasi Vesa-Matti Loirin yli 30 kertaa vuosien 1998–2018 aikana. Yksi erikoisimmista haastatteluista tehtiin Ruotuväki-lehteen ja käsitteli pelkästään Loirin armeijamuistoja
Luottamus tunnetun viihdetaiteilijan ja nuoren toimittajan välille syntyi, kun Marjamäki sai toimeksiannon tehdä juhlakirjan 25 vuotta täyttävästä Uuno Turhapurosta. 90-sivuinen kirjanen valmistui Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies -elokuvan ensi-iltaan elokuussa 1998.
”Olin varmaan välillä ärsyttävä perskärpänen, kun roikuin kiinni Loirissa Uuno-elokuvan kuvauksissa. Ihailin nuorena miehenä Veskua ja hän arvosti tietämystäni urastaan.”
Marjamäen mukaan Loirin tähti oli vuosituhannen vaihteessa vähän hiipumassa. Hän teki huonosti menestyneen neljännen Eino Leino -levyn ja näytteli Nelosen eriskummallisessa Mustan kissan kuja -sarjassa.
Yhtenä isona käännekohtana Loirin arvostuksessa voi pitää vuosina 2006–2008 julkaistua Lappi-trilogiaa. Vesa-Matti Loiri esitti näillä Ivalo, Inari ja Kasari -levyillä versionsa suomirock-klassikoista.
”Lappi-trilogian kohdalla yleisö viimein tajusi, että tässä on aikamme suurmies. Hän oli näillä levyillä oma itsensä, ei enää Uuno tai muu roolihahmo, vaan omaääninen tulkitsija", Marjamäki sanoo.
Jari Tervo teki Vesa-Matti Loirista laajan elämäkerran vuonna 2019 (Otava). Marjamäen tuore kirja perustelee silti paikkansa, koska sisältö eroaa olennaisesti Tervon Loirista, joka on kirjoitettu kolmannessa persoonassa.
”Vesku virittäytyi aina haastatteluiden antamiseen, luotan hänen muistiinsa niillä hetkillä. Olen yrittänyt saada kirjaani Veskun tavan puhua kirosanoineen päivineen. Elämäkerrassa kuuluu Loirin oma ääni.”
Vesa-Matti Loiri kertoi elämänsä vaiheista ristiriitaisesti, kuten ihmiset usein tekevät. Yleensä taiteilija kuvasi lapsuuttansa onnelliseksi.
”Lapinlahden mielisairaalassa Loiri puhui lääkärille äitinsä pahoinpidelleen häntä nyrkillä. Myöhemmin Vesku vaikeni asiasta. Ehkä hän ei halunnut tuottaa melkein satavuotiaaksi eläneelle äidilleen pahaa mieltä”, Marjamäki pohtii.
Naissuhteet olivat rikkinäisiä ja Loirilla oli myös vaikeat välit omiin lapsiinsa.
Edesmennyt Joonas Loiri esimerkiksi kertoi, kuinka isä ei vienyt häntä lapsena Linnanmäelle lupauksesta huolimatta. Autokouluakaan Vesa-Matti Loiri ei maksanut Joonakselle, vaikka lupasi.
”Vesku sanoi aika kylmäävästi, että jos hän joutuu valitsemaan työn ja perheen väliltä, valinta on työ. Loiri maksoi kovan hinnan tekemästään hienosta kulttuuriperinnöstä.”
Spede päätti, Vesku loisti ja Simo tasapainotti heitä hyväntahtoisena apurina.
Tuomas Marjamäkeä voi kutsua Vesa-Matti Loirin luottotoimittajaksi. Ystäviä heistä ei koskaan tullut, vaan suhde pysyi ammatillisena.
Loiri ehdotti monesti Marjamäelle, että mennään yhdessä katsomaan Oulun ratapihalle paikkaa, jossa hän juoksi Pojat-elokuvan loppukohtauksessa.
Myöhempinä vuosina Loiri rupesi kutsumaan Marjamäkeä mökilleen Lappiin Inarijärven rannalle.
”Ei se onnistunut millään ilveellä, vaikka kerran järjestin kesälomani niin, että voisin tulla Lappiin. Loiri antoi ihmisille kohteliaisuudesta paljon lupauksia, joita ei aikonut pitää.”
Tuomas Marjamäen oma suosikki Vesa-Matti Loirin elokuvistarooleista on Ulvova mylläri. Hän on nähnyt Jaakko Pakkasvirran ohjaaman komedian vähintään kymmenen kertaa.
Ere Kokkosen käsikirjoittamat ja ohjaamat 1980-luvun puolivälin Uunot ovat Marjamäen suosikkeja törkyturpa-saagasta. Eli Uuno Turhapuro Armeijan leivissä, Uuno Epsanjassa ja Uuno Turhapuro muuttaa maalle.
”Muusikkona hän parani vanhetessaan, joten valitsen ykköseksi Junnu Vainio -levyt. Niissä Loiri yhdisti komiikan ja äärimmäisen musikaalisuuden.”
Tuomas Marjamäki, Tuttujen kesken Vesku — Vesa-Matti Loiri 1945–2022, Docendo maaliskuu, 470 sivua.
Tämä kuva Vesa-Matti Loirista on otettu vuonna 1998. Loiri ei ollut vuosituhannen vaihteessa kovin iso tähti. Hän lauloi edelleen Eino Leinoa ja näytteli Nelosen eriskummallisessa Mustan kissan kuja -sarjassa. Kuva: TUOMAS MARJAMÄKIArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
