Voimalinjojen alta lunastettavien maiden korvaukset ovat surkeita – maanomistaja toivoo kohennusta uudelta hallitukselta: ”Maanomistajan kannattaa lukea sopimuspaperi huolella”

Alajärven Louhukankaalla pohjalainen lakeus muuttuu mäkiseksi Suomenseläksi, jossa tuulet viihtyvät lähes vaaramaisen harjanteen yllä.

Alue sijoittuu yhden Suomen kantaverkon merkittävimmän solmupisteen, Alajärven sähköaseman, välittömään läheisyyteen.

Naton ilmasotaharjoituksessa liittokunnan taisteluhävittäjät tekivät hiljattain tuttavuutta mastojen kanssa, kun koneet syöksyivät matalalentoa alueen yli matkallaan Kauhavan kentälle.

”Täältä on vain alamäkeä rannikolle aina Vaasaan asti”, sanoo maanomistaja ja liikemies Matti Pesonen, joka innostui tuulivoimasta jo 18-vuotiaana isänsä Antti Pesosen kanssa.

Hän on yksi niistä seudun vajaasta kymmenestä maanomistajista, jotka aikoinaan käynnistivät yhteishanketta tuulivoiman saamiseksi pääosin entiselle turvetuotantoalueelle. Toteuttajaksi valikoitui kolmesta tarjouksesta Ilmatar.

Pesosen mukaan vuokrasopimus energiantuottajan kanssa on aina neuvottelutyön tulos kymmenien vuosien päähän.

”Maanomistajan kannattaa lukea sopimuspaperi huolella. Jos on epäselvyyksiä, niistä saa kyllä tolkun kysymällä riippumatonta tietoa vaikka Suomen Tuulivoimayhdistykseltä”, Pesonen neuvoo.

Ukrainan sodasta aiheutunut energiakriisi on Pesosen mukaan tehnyt työtä tuulivoiman kannatuksen eteen.

Kaikki asiat eivät ole silti reilassa. Voimalinjoihin liittyvät lunastuskorvaukset ovat olleet surkeita, mutta Pesonen toivoo niihin parannusta uudelta hallitukselta.

”Se, miten vuokratulo jaetaan itse voimalan ja puiston vaikutusalueen maanomistajien kesken, on sopimusasia”, Pesonen sanoo.

Pienten tai kapeiden metsäkiinteistöjen vuoksi lähialueen kiinteistölle ei aina voi rakentaa tuulivoimalaa, koska sellainen jo sijaitsee liian lähellä.

Tuulivoimayhdistys muistuttaa, että voimalapaikan vuokraamisen lisäksi voidaan maksaa erillistä korvausta tuulenottoalueen muille maanomistajille.