
Suomen sähköntuotanto moninkertaistuu vuoteen 2030 mennessä. Kasvu perustuu Fingridin selvitykseen tuloillaan olevista tuuli- ja aurinkovoimahankkeista.
”Suomesta on tulossa energiantuotannon suurvalta”, Lappeenrannan–Lahden teknillisen yliopiston (LUT) tutkimusjohtaja Petteri Laaksonen vahvistaa.
Vuonna 2030 pelkästään tuulivoimaa tuotetaan Suomessa enemmän kuin koko maan energiantuotanto oli vuonna 2022. Laaksosen mukaan jo ensi vuonna tuulivoima ylittää ydinvoiman tuotannon.
LUT:issa on laskettu, että Suomessa olisi mahdollista tuottaa jopa 1 000 terawattituntia tuulivoimaa ilman suurempia ongelmia. Ongelmilla viitataan muun muassa maisema- ja luontohaittoihin, joita on tutkittu varsin vähän.
Suomessa on nyt noin 1 400 tuulivoimalaa ja vuosikymmenen loppuun mennessä niitä voisi olla 10 000. Suomen Tuulivoimayhdistyksen toimitusjohtaja Anni Mikkonen laskee, että silloin voimaloita olisi maassamme yksi per 34 neliökilometriä. Esimerkiksi Tanskassa tuulivoimaloita on jo nyt yksi per 8 neliökilometriä.
Mikkosen mukaan yksi tuulivoimala nielaisee noin 2-3 hehtaarin alan huoltoteineen. Siinä tapauksessa tulevat voimalat vaatisivat noin 0,15 prosenttia Suomen 20 miljoonasta metsähehtaarista.
Joidenkin laskelmien mukaan tarvittava ala olisi suurempi, kun mukaan otetaan muun muassa kaikki tarvittavat sähkölinjat. Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Riikka Rajalahti Pelastetaan Suomen luonto Ry:stä on laskenut, että jokainen tuulivoimala aiheuttaa vähintään 8 hehtaaria metsäkatoa.
Silloin 10 000 voimalaa hävittäisi noin 80 000 hehtaaria metsää. Metsäkatovaikutus jäisi kuitenkin alle puoleen prosenttiin kaikesta puuntuotantoon soveltuvasta metsäalasta.
Tulevaisuudessa Suomi voisi tuottaa Petteri Laaksosen mukaan jopa kymmeneksen koko Euroopan energiantarpeesta, jonka on LUT:n tutkimuksissa arvioitu olevan noin 10 000 terawattituntia.
”Ruotsin ja Norjan kanssa voisimme vastata jopa 40 prosentista Euroopan energiantarpeesta.”
Laaksosen mukaan energia-aittana toimiminen vahvistaisi myös Suomen turvallisuuspoliittista tilannetta, sillä energiantuottajaa haluttaisiin suojata ulkopuolisilta uhilta. Lisäksi luvassa olisi ainakin 100 000 uutta työpaikkaa ja hyvinvointia haja-asutusalueelle.
”Meillä on iso maa tyhjillään, paljon biopohjaista hiilidioksidia, halpaa sähköä, hyvin koulutettuja ihmisiä sekä vahva infra ja prosessiteollisuus. Lisäksi Suomen maine on hyvä ja luvituskin nopeampaa kuin esimerkiksi Ruotsissa”, Laaksonen luettelee kilpailuvaltteja.
Suomen menestys energiantuottajana perustuu siihen, että halvalla, uusiutuvalla sähköllä tuotetaan vetylaitoksissa nestemäisiä tuotteita, kuten polttoaineita ja kemianteollisuuden raaka-aineita. Vedystä ja hiilidioksidista syntyy metanolia ja vedystä ja typestä ammoniakkia, jota hyödynnetään muun muassa lannoitteissa.
Nestemäisiä tuotteita on helppo kuljettaa myös ulkomaille.
Hiilidioksidia vetylaitokset saavat muun muassa sellutehtailta ja jätteenpolttolaitoksilta ja typpeä ilmakehästä. Laaksosen mukaan hiilidioksidintuotannosta voi kasvaa sellutehtaille yhtä iso bisnes kuin selluntuotannosta.
Kun samoihin prosesseihin yhdistetään mikrobeja, saadaan proteiineja. Suomalaisella Solar Foodsilla on koelaitos Vantaalla tulevaisuuden elintarvikkeiden valmistamiseksi.
”Vetytalous tuo valtavan buustin koko valmistavalle teollisuudelle”, Laaksonen intoilee ja arvelee, ettei rahoitus tule olemaan ongelma. Uusiutuvan energian hankkeet ja vetylaitokset eivät ole valtiorahoitteisia, vaan saavat rahoituksensa yritysmaailmasta, jossa rahaa kyllä piisaa.
Vetylaitoksia onkin jo suunnitteilla eri puolille Suomea. Muun muassa yhdysvaltalainen Plug Power on ilmoittanut rakentavansa Suomeen vetytehtaita miljardien eurojen edestä.
”Vetyautolla ajaminen on kolme kertaa kalliimpaa kuin sähköautolla ja talon lämmittäminen jopa kymmenen kertaa kalliimpaa.”
Käytännössä sähkön energiasta voidaan siirtää vetyyn 65 prosenttia, kun taas 35 prosenttia siitä menetetään lämmöksi elektrolyysissä.
Vedyn käyttö suoraan liikenteessä ja lämmityksessä on Petteri Laaksosen mukaan kallista ja tehotonta.
”Vetyautolla ajaminen on kolme kertaa kalliimpaa kuin sähköautolla ja talon lämmittäminen jopa kymmenen kertaa kalliimpaa. Vetyä ei kannata haaskata sinne, missä vodaan tehdä sähköä suoraan”, Laaksonen sanoo.
”Vedyn suorakäyttö jää vähäiseksi, lähinnä rautamalmin pelkistykseen, teräksen kuumennukseen ja sementti- sekä paperiteollisuuteen. Makaasuputkistojen kaltaisia vetyverkkoja ei tarvita, eikä vedyn laivaaminen kannata”, Laaksonen selventää.
Laaksosen mukaan tulevaiusudessa kannattavinta on lämmittää suoraan sähköllä ja lämpöpumpuilla. Sähkön hinta on nyt jo pudonnut niin, että esimerkiksi Lappeenrannassa sillä tehdään jo kaukolämpöä. Energiateollisuuden mukaan Suomessa on rakenteilla kymmeniä sähkökattiloita.
Pienydinvoiman tarvetta Laaksonen ei ammu suoraan alas, sillä LUT:ssa selvitetään parhaillaan sen kannattavuutta tulevaisuuden energiamuotona.
Energiamurroksessa maat tulevat tarvitsemaan monenlaisia sähkö- ja kaasuvarastoja. Lisäksi infrastruktuurilta vaaditaan paljon. Laaksonen kuitenkin luottaa, etteivät päättäjät ryhdy mullistavan kehityksen jarruksi, vaan mahdollistavat energian virtaamisen.