Valehtelun tunnistaminen on mahdotonta – kohteen ei kannata lähteä kilpaan, vaan ottaa toinen strategia

Muistat sadun Pinokkiosta, eläväksi muuttuvasta puunukesta, jonka nenä kasvoi aina hänen valehdellessaan. Kuinka helppoa olisikaan, jos valehtelun tunnistaisi näin selvästi. Niin mustat kuin valkoisetkin valheet kävisivät kerta kaikkiaan mahdottomiksi. Olisiko maailma parempi paikka rehellisyyden ja totuuden vallitessa?

Valehteleminen on yleisin paheemme. Kerromme puolitotuuksia puolisollemme ja ystävillemme, laiskottelemme töissä, pyöristelemme tuloksiamme sopivasti ylöspäin ja annamme itsestämme todellisuutta myönteisemmän kuvan.

Usein jätämme totuuden tylysti kertomatta ja annamme ymmärtää jotain muuta. Ihminen on taitava harhauttamaan jopa itseään. Tutkimusten mukaan masentuneiden ihmisten minäkuva on kaikkein realistisin, muut valehtelevat itselleen.

Pienet valkoiset valheet voivat olla tarpeellisia sosiaalisista syistä. Puolison paidan kauniiksi kehuminen tai työhaastattelussa totuuden sopiva taivuttaminen takaavat paremman lopputuloksen kuin ehdoton rehellisyys.

Urheilussa ja sodankäynnissä vastustajan harhauttaminen on suorastaan välttämätöntä, seurapeleistä puhumattakaan.

Totuudellisuuden vaatimuksen ja sopivan valehtelun raja on tärkeää erottaa, sillä valehteleminen on myös kaiken rikollisuuden perusta. Petokset, huijaukset, varastetun tavaran ja huumeiden kauppaaminen perustuvat kaikki ihmisten harhauttamiselle.

Rikollinen elämäntapa vaatii erityistä kykyä ohittaa omantunnon ääni ja valehdella sujuvasti tilanteessa jos toisessakin. Usein totuuden taivuttamisen taidot opitaan jo lapsuudessa, ja ne kehittyvät perustavaksi osaksi yksilön minäkuvaa ja sosiaalista todellisuutta.

Vankilan vastaanotoilla istuu manipulaation mestareita, jotka eivät osaa puhua totta. Kun virkailija kuuntelee vangin tarinaa, hänen täytyy hetki hetkeltä arvioida tarinan totuudenmukaisuutta. Valitettavasti valehtelun tunnistaminen on tutkimusten mukaan melko mahdotonta.

Mistään yksittäisestä eleestä, piirteestä tai niiden yhdistelmästä ei voi tunnistaa valehtelijaa. Valehtelu on helpompaa kuin sen tunnistaminen. Valehtelijalla on aina etulyöntiasema tässä kilpailussa. Siksi ei kannata kilpailla.

Manipulaation kohteena kannattaa keskittyä tavoitteeseen. Mihin manipuloija pyrkii? Miksi valehtelu on paras strategia tämän tavoitteen saavuttamiseksi?

Me kaikki tavoittelemme lopulta hyvää. Valheen jäljet eivät johda onneen vaan onnettomuuteen. Hyvä elämä perustuu luottamukselle, jota lisäämällä turvallisuuden tunne lisääntyy. Luottamus syntyy siitä, kun luotetaan.