Kirja-arvio: Polkujuoksu on tehnyt metsässä juoksemisen jälleen tutuksi kaupunkilaistuneille suomalaisille

Polkujuoksu on noussut suosikkilajiksi tällä vuosikymmenellä. Kuten Polkujuoksu-kirjan alussakin todetaan, laji ei sinällään ole uusi. Suomalaiset ovat juosseet poluilla aina.

Kaupungistumisen myötä metsissä, soilla ja kallioilla lenkkeily on vain käynyt monelle vieraaksi. Meillä jos missä on siihen erinomaiset mahdollisuudet.

Lajin nopeaa suosiota selittää se, että sosiaalisuus yhdistyy virkistymiseen luonnossa ja kunnon kohennukseen. Toki juosta voi yhtä hyvin yksin.

Polkujuoksutapahtumia on jo useimmilla paikkakunnilla. Niihin voi osallistua kuntonsa mukaan joko tosissaan treenaten tai vain omaksi iloksi hölkäten, minkä vuoksi niihin voi jäädä jopa koukkuun.

Tietokirjan kirjoittajista Heikki Hamunen on metsäsektorin viestintään erikoistunut yrittäjä, joka on ollut järjestämässä alusta asti Vaarojen Maratonia. Hannu Airila taas on Kalevan Rastin huippusuunnistaja ja mukana myös valmennushankkeissa sekä urheilumarkkinoinnissa.

Kaksikon lisäksi kirjoittajina on valmentautumisen eri osa-alueiden asiantuntijoita.

Kirjassa käydään liikaa hifistelemättä läpi niin varusteet, fyysinen ja psyykkinen harjoittelu kuin ravitsemus. Polkujuoksutapahtumaan valmistautumiseen annetaan järkevät ohjeet.

Perustietokirja jäisi tähän. Hamunen ja Airila ovat keränneet lisäksi vinkkejä polkujuoksureiteistä kymmenen maakuntakaupungin lähistöltä. Lopuksi esitellään vaativampia kohteita kansallispuistoista.

Teos on ihailtavan selkeä ja napakka tietopaketti, johon lajia harrastavat ihmiset tuovat omilla tarinoillaan eloa.

Kuvat tekevät kirjasta todellisen nautinnon. Suuren osan on kuvannut Aapo Laiho.

Yhtä asiaa jäin kaipaamaan: erillistä alalukua talviharjoittelusta. Lumessa juokseminen tekee lajista raskaamman.

Talvi tarjoaa kuitenkin aisteille omat ilonsa, joita ei koe muulloin.