Kirja-arvio: Tarina pöllöperheen arkipäivästä on ylistys varhaiskasvatukselle

Kirjan päähenkilö Unto Kyläpöllönen ei kuitenkaan mene päiväkotiin, vaan yökotiin. Kuu saattelee illalla pikkulinnut ja pörriäiset nukkumaan, mutta lepakot, kiiltomadot ja pöllöt ovat vasta heräilemässä.

Havumetsän yökodissa syödään, leikitään ja ulkoillaan. Pienet nukkuvat yöunet eli yökkärit. Retken jälkeen syödään yöllinen – tänään tarjolla on myyränvarvasvatkulia.

Päiväkotiarjesta tutut elementit ilahduttavat oman päiväkotitaipaleensa aloittaneita lapsia. Kuitenkin kirjassa on heitetty asioita nurin kurin, mikä tuo tuttuudelle hauskan kontrastin.

Ilahduttavaa on, että Unton vie hoitoon ja hakee hoidosta hänen isänsä. Äiti tulee töistä kotiin vasta myöhemmin.

Kirja voi olla lohdullinen myös perheille, joiden vanhemmat tekevät ilta- tai yötöitä ja joiden lapset ovat vuoropäiväkodissa. Unton isä kuljettaa pelastushelikopteria.

Hiljattain työelämään palanneelle vanhemmalle voi olla raastavaa, kun ei enää tiedä kaikkea, mitä lapset hoitopäivän aikana tekevät. He oppivat uusia taitoja ja kiintyvät heitä kasvattaviin aikuisiin.

Virpi Pennan tarinassa Untolla on erityisen jännittävä hoitoyö. Hänen pikkusisarensa Pikkuinen kuoriutuu yökodin hautomossa.

Kirjassa käsitellään hienovaraisesti myös pikkusisaren odotukseen ja syntymään liittyviä tunteita, mitkä voivat olla monelle pienelle päiväkotilaiselle ajankohtaisia.

Kirjan värikäs ja oivaltava kuvitus sekä ulkoasu ovat myös Pennan käsialaa. Sympaattiset pöllöt ja pienet yksityiskohdat kiehtovat pieniä iltasadun kuuntelijoita.

Omien 2,5-vuotiaiden suosikkikohta on, kun Pikkuinen aivastaa: "Ptsäh!"