Kitaristit usein varjelevat pedaalilautansa esittelyä, mutta tässä on Erja Lyytisen "karkkilauta". Kitaroille ja efekteille on varattu kokonainen luku, joka onkin kirjan kiinnostavimpia. Kuva: Kuva kirjasta Erja Lyytinen – blueskuningatar
Kirja-arvio: Itsepäisyyteen asti sisukas savolainen pärjää maailman turuilla
Taas uuden kansainvälisen blueskitaristien meriitin saanut Erja Lyytinen valottaa polkuaan huipulle. Varsin siloteltu kirja on silti konkreettinen, toivon mukaan kannustavakin esimerkki kaikille tähteydestä haaveileville.
Blueskuningatar -kirja maalaa kuvan itsepäisyyteen asti sisukkaasta muusikosta, joka paahtaa töitä itseään säästämättä.Kitaristi Erja Lyytinen on tehnyt vaikuttavan nousun Kuopiosta kansainväliseen bluesmaailmaan. Hän on sen huipulla yksi ensimmäisistä muusikoista, joka on kotoisin Yhdysvaltain ja Britannian ulkopuolelta.
Tästä hänet on palkittu kansainvälisin bluespalkinnoin ensimmäisenä suomalaisena.
Uusin osoitus on arvostetun Guitar World -lehden vuoden blueskitaristi -äänestys. Lyytinen nousi sijalle 14 ja hänen edellään on ei-amerikkalaisista vain legenda Eric Clapton ja naisista amerikkalainen Samantha Fish.
Musiikkitoimittaja Mape Ollilan kokoama kirja Lyytisen nuoruusvuosista ja uran haasteista on siksi kiinnostavaa luettavaa ainakin kaikille bluesin ystäville.
Suomen kansan tietoisuuteen huippukitaristi on joutunut myös raivaamaan tiensä pistämällä itsensä rohkeasti likoon tv:n viihdeohjelmissa.
Musiikkipalkinnoista ja pitkin Eurooppaa tehdyistä sadoista keikoista huolimatta esiintyminen suomalaisille juhlavuoden itsenäisyyspäivän loppujuhlassa oli kirjan mukaan hänelle itselleen yksi uran huippuhetkistä.
Kuin sivulauseessa kirjassa mainitaan, että Lyytisellä ei edelleenkään ole radiosoittoa saaneita hittejä. Se ei toki ole hänen puutteensa vaan todistaa selvästi, kuinka hävettävän tiukasti kaikki radiokanavat kulkevat muutaman suuren viihdejätin talutusnuorassa.
Lyytistä se ei ole hidastanut. Kaksi viime levyä on tehty oman tuotantoyhtiön piikkiin osin joukkorahoituksella.
Kirja ei ole elämäkerta, vaikka sitä sellaisena markkinoidaankin. Sellaiseksi se on liian siloteltu ja varhainen, kun ura tekee yhä nousua.
Pientä rosoa syntyy siitä, että Blueskuningatar -kirja maalaa kuvan itsepäisyyteen asti sisukkaasta muusikosta, joka paahtaa töitä itseään säästämättä.
Muusikot usein varjelevat välineistönsä esittelyä. Lyytisen kitaroille ja efekteille on varattu koko luku, joka onkin kirjan kiinnostavimpia.
Kuvauksena musiikkibisneksen haastavuudesta teos on konkreettinen, toivon mukaan kannustavakin esimerkki kaikille tähteydestä haaveileville.
Mape Ollila: Erja Lyytinen – blueskuningatar. Docendo. 183 sivua
Lue myös: Erja Lyytinen Kantrissa alkuvuodesta 2017: Vuosien työ näkyy kalenterin täyttymisenä - silti muusikolle elämä on jatkuvaa "pätkää"
- Osaston luetuimmat
