
Anneli Kannon, 72, juuri ilmestynyt esikoisdekkari Haihtuneet aloittaa psykologisen Näkijä-dekkaritrilogian.
Rikoskirjallisuuden pariin Kanto päätyi korona-ajan seurauksena. ”Silloin elämästä tuli tylsää, kun kaikennäköiset asiat loppuivat. Myös teatterityöt ja opettaminen keskeytyivät. Jotenkin tuli olo, että jotain uutta pitää tehdä.”
TV-käsikirjoitustyön jäljiltä oli jäänyt pari kansiollista jännitystarinoiden aihioita. Kanto alkoi miettiä, että saisiko tarinanpalasista kyhättyä muutamia dekkareita.
Hän otti yhteyttä rikoskirjallisuuteen erikoistuneeseen Crime Time -kustantamoon ja esitteli ideansa kustantaja Jouni Tervolle.
”Annoin Jounin päättää, saako materiaalista koottua kirjasarjan. Hän oli sitä mieltä, että kyllä saa. Sen jälkeen aloin tosissani kirjoittamaan käsikirjoitusta.”
Näkijä-trilogia koostuu kolmesta eri tarinasta. Tarinalangat sitovat yhteen meedio Noora Näkijä, joka saapuu Haihtuneet-kirjan alussa kuvitteelliseen Kirkkojärven pikkukuntaan. Asetelma on kutkuttava. Kuka tämä mysteerinainen on ja miksi hän muuttaa meidän kyläpahaseemme?
Kanto toteaa, että hänen dekkareistaan ei löydy nordic noirin synkkyyttä, verisiä ruumiita ja poliisityön tarkkaa kuvausta.
”Itseäni viehättävät eniten vanhanaikaiset, Agatha Christien tapaiset arvoitusdekkarit. Kirjassa on vallalla ironinen silmänisku kaiken aikaa. Kustannustoimittajan mielestä tekstin olisi pitänyt olla pahaenteisempää ja synkempää. Päätin kuitenkin kirjoittaa juuri sellaisen dekkarin, joka itseäni viehättää.”
Näkijä-dekkarisarjan läpikäyvä teema on ihmisten usko yliluonnolliseen. Toinen osa sijoittuu Lapin hiihtokeskukseen. Sen on määrä ilmestyä syksyllä 2023.
Kantoa jännittää, millaisen vastaanoton hän saa dekkaristina, sillä hänen aikaisempi tuotantonsa on koostunut lähinnä historiallisista romaaneista.
”Tietysti minulla on pelko persauksissa, että olenko lykännyt pääni johonkin sellaiseen, mitä en osaa. Nyt kirja tulee julki ja minun pitää sietää, tuli mitä tuli.”
Kanto sanoo, että dekkari oli hyvä tapa nollata päänuppia. Hänen edellinen romaaninsa Rottien pyhimys kuvasi keskiaikaisen kirkon kirkkomaalarien työtä. Teos oli vuosien projekti ja vaati valtavan määrän taustatyötä.
Kanto on kirjoittanut ammatikseen koko aikuisikänsä. Ensin hän työskenteli toimittajana lähes kolmekymmentä vuotta. Menestyneimmät teoksensa hän on kirjoittanut kuusi–seitsemänkymppisenä.
Suhde oman ammattiin ei ole muuttunut vuosien saatossa. Kanto karsastaa ajatusta uskollisesta lukijakunnasta.
”On aivan kauhistuttavaa, kun kirjani saateteksteissä lukee, että lukijoiden rakastama kirjailija. Voisin vajota siinä kohtaa lattian läpi häpeästä, mutta ymmärrän, että markkinamiehet tekevät omaa työtään. Ei ne lukijat minua rakasta, hölmöjä olisivat, jos niin tekisivät”, Kanto nauraa.
Kannon työhuone sijaitsee Tampereella kotitalon yläkerrassa. Työn tähtihetket koetaan siellä. ”Kun kirjoittelee itsekseen ja kirjoittaminen alkaa luistaa, voi että kun se on ihanaa. Suurin ilo on kirjoittamisessa itsessään. Ei siinä, että kirja tulee julki ja joku sanoo siitä jotain.”
Anneli Kanto: Haihtuneet (Crime Time) ilmestyi 13.2.