Ryijyn lumipesua ei suositella edes maaseudulla. Kuva: Eija Vallinheimo
Vahingollinen lumipesu? ”Ryijyn viemistä hankeen en suosittele” ‒ näin arvokas käsityö säästyy sukupolvelta toiselle
Ryijyt ovat jälleen nousseet suosituiksi sisustuselementeiksi. Yksi suosion salaisuuksista on pitkäikäisyys; ryijy on usein osa suvun historiaa. Hyvä hoito pitää ryijyn kunnossa vuosikymmeniä.Tilaajalle
Ryijyjen tehtävänä on ollut myös tarinoiden siirtäminen seuraaville sukupolville. Kuvassa Lottien ja suojeluskunnan ryijy. Kuva: Sanne KatainenVielä jokin aika sitten ryijyjä pidettiin tunkkaisina pölynkerääjinä. Viime vuosina ryijyt ovat taas tulleet uudelleen muotiin, ja nyt sekä perinteisiä että moderneja ryijyjä hamutaan taas kotien seinille.
Kiinnostus ryijyjä kohtaan näkyy esimerkiksi siinä, että Ryijy, Suomalainen perinnetekstiili -Facebook-ryhmässä on jo lähes 25 000 jäsentä. Ryijyissä niiden ihailijoita kiehtovat sekä estetiikka, perinteet että kestävyys.
Vaikka ryijy on periaatteessa helppohoitoinen sisustustekstiili, on ainakin muutama nyrkkisääntö hyvä tietää, jotta ryijy säilyttää arvokkuutensa vuosikymmenestä toiseen.
Kaikenkattavia ohjeita on kuitenkin vaikea antaa, sillä 1700-luvulla valmistettu uniikki talonpoikaisryijy ja 1990-luvulla ompelupaketista valmistettu ryijy ovat monessa suhteessa erilaiset.
Suomessa matot, peitot ja ryijyt on perinteisesti kuskattu sopivana pakkaspäivänä pihalle, levitelty ne hangelle ja pesty lumella. Hiukan yllättäen Suomen käsityön museon Konservointikeskuksen johtavana konservaattorina toimivan Anni Tuominen ei suosittele ryijyille lumipesua edes maaseudulla.
”Lumessa on aina mukana pienhiukkasia ja nokea, vaikka se näyttäisi kuinka puhtaalta tahansa.”
Tuomisen mukaan lumikäsittelystä ei ole puhdistusmielessäkään mainittavaa hyötyä eikä lumipesun raikastava vaikutus välttämättä perustu siihen, että lumi puhdistaisi tekstiiliä.
Osa liasta saattaa jopa imeytyä syvemmälle kuituun ja ryijyn tuoksu raikastua sen takia. Kun ryijyn nukkalankojen väleihin jäänyt lumi sulaa huoneenlämmössä, saa kosteus ryijyyn kertyneet likahiukkaset kiinnittymään kuituihin vain entistä tiukemmin.
Ryijyn saa puhtaakasi ensin imuroimalla nukkarivien välit ja viemällä ryijyn sen jälkeen ulos pakkaseen tuulettumaan. Kuva: Johannes Tervo”Puhtaammaksi ryijyn saa ensin imuroimalla sen ja viemällä ryijyn sen jälkeen ulos pakkaseen tuulettumaan. Myös ryijyn harjaus, tamppaaminen tai ravistelu voivat myös olla ryijylle turhan rajuja toimenpiteitä, etenkin jos ryijyn kunto on huono”, Tuominen toteaa.
Tuominen antaa kuitenkin synninpäästön niille, jotka päätyvät antamaan ryijylle vuosittaisen lumipesun. Hän näkee tällaisissa perinteissä muitakin arvoja kuin sen, poistaako menetelmä likapartikkeleita kuidusta tehokkaasti.
”Käyttötekstiileistähän tässä on kyse, ei museaalisista esineistä, joiden halutaan säilyvän vuosisatoja.”
Todella vanhat, pesun ja korjauksen tarpeessa olevat arvokkaat antiikkiryijyt kannattaa kiikuttaa tekstiilikonservaattoreiden hoiviin. Konservaattorit pesevät niin ryijyt kuin muutkin arvotekstiilit aina käsin pelkällä vedellä tekstiilien käsittelyyn sopivia altaita, laitteita ja menetelmiä käyttäen.
Pesu tehdään erittäin varovasti ja hellästi, jotta esimerkiksi värit pysyvät ennallaan.
Anni Tuominen kertoo olevansa enemmän huolissaan ryijyaarteista, jotka eivät ole esillä tai käytössä. Ryijy voi tuhoutua, jos sitä säilytetään mytyssä vintillä tai ullakolla, jossa sitä vaanivat muun muassa koit, hiiret ja turkiskuoriaiset.
”Varastoidut ryijyt kannattaa pakkasella ainakin avata ja viedä ulos. Elävistä koista pääsee eroon jo muutamassa pakkasasteessa, mutta kaikki koin kehitysvaiheet kuolevat vasta viikon pituisessa kovassa alle 25 asteen pakkasessa. Paketin avaaminen ja ryijyn tuuletus ovat kuitenkin hyviä keinoja tarkkailla hyönteistilannetta.”
Suomen käsityön museon Konservointikeskuksessa nähdään myös paljon ryijyjä, joissa on valon aiheuttamia peruuttamattomia vaurioita. Siksi Tuominen muistuttaakin, että ryijyn sijoittamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, jos ei halua ryijyn haalistuvan auringossa.
”Ryijy pitäisi ripustaa seinälle tukevasti ja suojata se auringonvalolta.”
Lisäksi Tuominen toivoo, että ryijyihin liittyvät tarinat pidetään tallessa ja elossa.
Tieto jälkipolville säilyy parhaiten kiinnittämällä ryijyn taakse lappu, jossa mainitaan tekijän ja päivämäärän lisäksi ryijyn malli sekä muita ryijyn historiaan liittyviä tietoja.
Moderni ryijy voi olla tehty vaikka paperinarusta. Kuva: Johannes Tervo”Ryijyjen arvostus vaihtelee trendien mukaan, mutta tunnearvo säilyy sitä korkeampana, mitä enemmän ryijyn historiasta tiedetään.” Jokainen vanha ryijy kätkee sisäänsä monta tarinaa.
Ryijyn historiaa
Ryijy on muinoin Pohjolassa syntynyt villalangasta tehty peite, jonka loimessa, kuteessa ja nukissa käytettiin lampaiden villaa. Ryijyjä käytettiin veneissä, reessä ja vuoteissa lämpiminä peitteinä.
1500-luvulla ryijyjä oli Ruotsi-Suomen kuninkaallisissa linnoissa ja kartanoissa. Hoveista ne levisivät varakkaisiin sukuihin ja vähitellen myös tavallisin koteihin.
1800-luvulla ryijyjen alkuperäinen käyttötarkoitus muuttui ja ryijyistä tuli lähinnä seinäkoristeita. Ryijyt olivat paikallisten naisten suunnittelemia. Tietyllä alueella kudottiin omia pitäjäryijyjä, joita kutsutaan nykyisin kansanomaisiksi ryijyiksi. Myös morsiusryijyt edustavat kansanomaisia ryijyjä.
Vuonna 1879 perustetulla Suomen käsityön ystävillä ja vuonna 1885 aloittaneella Wetterhoffin-käsityökoululla on ollut suuri vaikutus ryijykulttuurin kehittymiseen.
1900-luvulla ryijyt uudistuvat kansallisromanttisen suuntauksen myötä ja samalla ryijyt nousivat uuteen suosioon. Ryijyjen huippuaika oli 1950−1970-luvulla.
2010-luvulla ryijyistä alettiin kiinnostua uudestaan. Tunkkaisen imagon karisemiseen vaikutti muun muassa se, että ryijyjä suunnitteli uudet nimekkäät suunnittelijat, jotka loivat ryijyistä eläväpintaisia moderneja taideteoksia.
Lähde: Ryijy elää, Leena Willberg ja Tuomas Sopanen
- Osaston luetuimmat
