78-vuotias Annikki tahtoisi jo lopettaa, mutta supersuositulle grillille ei löydy jatkajaa

Kurikan keskustassa sijaitsevalla Annikin Grillillä riittää kuhinaa lounasaikaan. Mies ajaa autoluukulle nälkäisen oloisena ja tilaa makkaraperunat ja maidon.

”Älä laita salaattia, kurkkusalaatinkin voi jättää pois”, asiakas pyytää ystävällisesti ja ajaa annoksen saatuaan viereiseen parkkiin syömään.

Annikin Grilli on aito pohjalaisgrilli, jonka perustana ovat perinteiset grilliruuat, kuten tuhdit makkaraperunat, mehevät hampurilaiset ja tirisevät grillimakkarat.

”Suurin osa asiakkaistamme tekee ruumiillista työtä, jossa kuluu paljon energiaa. Kun tänne tulee syömään, niin ei heti tarvitse lähteä kotiin keittämään”, Annikki Kalemaa toteaa.

Annikin Grillillä on oma vannoutunut asiakaskunta, jonka toiveita omistaja kuuntelee tiiviisti.

”Täällä käy valtavasti tuttuja ihmisiä, mutta en tiedä läheskään kaikkien nimiä. Ohikulkijoita käy aina Helsinkiä ja Lappia myöten. Moni on kehunut, että tämä on ensimmäinen vanhan ajan grilli, joka tulee vastaan kolmostiellä Helsingistä pohjoiseen ajettaessa.”

Annikki Kalemaan mukaan monet grlli asiakkaat ovat vuosien myötä tulleet tutuiksi. Esa Juvonen osti pekonihampurilaisen. Kuva: Johannes Tervo

Kalemaa on pyörittänyt grilliään 12 vuoden ajan. Työuraan on mahtunut monenlaista. Hän piti aiemmin 11 lehmän maatilaa. Kun hän tapasi aviomiehensä Tapsan, hän luopui tilanpidosta ja vaihtoi alaa.

Kalemaat pyörittivät 25 vuoden ajan Kurikan Muotopuriste Oy:tä. 50 henkilöä työllistänyt yritys valmisti osia muun muassa Ikean huonekaluihin. Yrityksen kohtaloksi koitui epärehellinen työntekijä, jonka satojen tuhansien eurojen kavallus ajoi yrityksen taloudellisiin vaikeuksiin ja lopulta konkurssiin.

Parisen vuotta konkurssin jälkeen Kalemaa kiinnostui Kurikan keskustassa olevasta grillikioskista, joka oli auki harvakseltaan. Hän sai tietää, että grilli on myytävänä.

Kalemaa päätti ryhtyä grilliyrittäjäksi. Hän sai järjesteltyä pankinjohtajan kanssa asiat niin, että uuden yrityksen perustaminen oli mahdollista.

Ensimmäinen päivä grilliyrittäjänä oli ikimuistoinen.

”Kauppakirjaan merkattiin, että entinen omistaja opastaa minua työhön ensimmäisen viikon ajan. No, hän toi ensimmäisenä päivänä tukusta maidot ja sanoi, että kyllä sinä pärjäät yksinäänkin. Kun ensimmäiset asiakkaat tulivat, grillin sisällä ei ollut ruokalistoja. Jouduin kysymään asiakkailta, että mitä heidän tilaamiinsa annoksiin tulee. Soitin hädissäni tyttärelleni ja pyysin kopioimaan ruokalistat grillin sisälle”, Annikki muistelee nauraen.

Grilli osoittautui huonokuntoiseksi ja epäkäytännölliseksi. Kalemaa haki lisää lainaa. Tilalle rakennettiin kokonaan uusi grillirakennus, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen. Kalemaa maksoi viimeisen lainaerän pois vuodenvaihteessa.

Annikin Grillin kaltaiset perinteiset grillikioskit ovat katoamassa Suomesta.

Työ on grillissä on raskasta 78-vuotiaalle. Selkä ja jalat eivät tahdo enää kestää seisomatyötä ja särkylääkkeitä kuluu. Kuva: Johannes Tervo

Grillikulttuuri on muuttunut myös Kurikassa. Takavuosina grilliruokaa jonotettiin viikonloppuisin, kun kapakat menivät kiinni. Nyt yöelämä on rauhoittunut, eikä grilliä kannata enää pitää auki aamuyölle asti.

Alkuvuosina Kalemaan puoliso Tapsa oli mukana grillitouhuissa, mutta hän sairastui ja kuoli neljä vuotta sitten. Kalemaa toteaa, että grillityö on antanut voimaa surussa ja myös lapsenlapset ovat tärkeä osa elämää.

Kalemaalla on ollut terveyshuolia. Selkä ja jalat eivät tahdo enää kestää seisomatyötä. Työ on raskasta ja särkylääkkeitä kuluu.

Tällä hetkellä grilli työllistää kaksi ulkopuolista työntekijää. Kalemaa itse ei tee enää iltavuoroja.

Hän on etsinyt jatkajaa liiketoiminnalleen jo jonkin aikaa, mutta tuloksetta. Asiakkaat ovat ottaneet grillin myyntiuutisen vastaan surullisena.

Mutta vielä tehdään töitä täysillä.

Rasva tirisee, kun Kalemaa laitaa pekonisiivun ja pihvin paistolevylle. Kypsymisen jälkeen hän sujauttaa ne sämpylöiden väliin ja kippaa mukaan mausteet.

Läheisessä kodinkoneliikkeessä työskentelevä Esa Juvonen nauttii ”liikelounaaksi” pekonihampurilaisen. Hänen mukaansa grillikioskilla on tärkeä sosiaalinen merkitys kylällä.

Annikki Kalemaa on jo jonkin aikaa etsinyt jatkajaa grillilleen, toistaiseksi tuloksetta. Kuva: Johannes Tervo

”Käyn täällä kerran viikossa. Täältä saa hyvää grilliruokaa ja tulemme aina hyvin juttuun Annikin kanssa. Isoimmissa pikaruokapaikoissa palvelu ei ole yhtä henkilökohtaista. Annos annetaan käteen ja se on siinä”, Juvonen toteaa.

Kun Kalemaa jonain päivänä tekee viimeisen grilliannoksen, hän jää kaipaamaan eniten asiakkaitaan.

”Omat työvuodet alkavat olla siinä pisteessä, että nuoremmat saisivat katsoa mallia. Olen vitsaillut ­asiakkaille, että jos en saa paikkaa myytyä, otan rollaattorin alle.”